12.1.2012

Viri viri tööt tööt

Tällainen on ollut olo viimeiset...lähes kaksi viikkoa? Kolmekin? En jaksa matikkaa nyt ja laskea montako päivää on viime postauksesta.

Mutta asiat on ainakin muuttuneet siitä. Valdon ja Mindin välit ovat hyvin lämmenneet. On poskissa roikkumista, on leikkimistä, on painia, on juoksua ja hammastelua ja vaikka mitä. Todisteena siitä on molemmilla myös vasemman silmän alla pienet vekkinaarmut (tai ruvet ne oli kun löysin..) ja Mindillä pari rahkaa kaulassa.


Tuossa nyt ylhäällä pientä hammastelua videolla, siihen liitetään vielä juokseminen ja toisen töniminen ja hurjat murinat niin sitten alkaa näyttää siltä mitä se on parhaimmillaan.

Valdolla ei ole onneksi kovasti intressiä toisiin koiriin. Mieluummin väistää ja kiertää kauempaa kuin haluaisi mennä moikkaamaan. Ei haittaa minua.
Jokaisen ihmisen luokse tosin olisi halua mennä..Ihan alusta asti ollut. Ja nyt onkin sitten tehokuuri sille että: ihminen=ruokaa.
Hyvin se on alkanut, en ole muuta tehnyt kuin että kun ihminen tulee näkyviin ja Valdo huomaa sen "thehaluanrapsutuksiaaaa"-katse silmissään, olen vain kutsunut Valdon luokse ja antanut ruokaa niin kauan kunnes ihminen on ohi. Välillä saanut taas katsoa ihmistä, mutta kääntää jo oma-aloitteisesti katseen takaisin minuun.

Ja jokin tuossa pojassa haluaa niin harrastaa. Minun ei tarvinnut sille edes opettaa katsekontaktia perusasennossa, vaan se tuli luonnostaan (wtf?). Se oppi ulkona seuraamaan vierellä kun sanoin vain sen nimen (??) ja annoin palkan siihen vierelle. Ihan uskomaton otus!

Toki ettei vain hehkutukseksi menisi, niin voin kertoa myös että se on välillä aivan kuin suoraan itse helvetistä.
Valdo ei ole herkkä. Ei todellakaan. Jos tällä hetkellä voisin sanoa niin sanoisin että se on luupää ja dominoiva. Mutta fiksu ja oppii nopeasti kyllä rajat. Tällä hetkellä niitä testataan. Ja paljon.

Esimerkkinä että mennään keittiöön haukkumaan ja hyppimään tiskipöytää vasten (todella ärsyttävä tapa ja klo 22-> ei naapureitakaan enää naurata). Eikun pentua pannasta kiinni ja kielto kerran päälle ja pois keittiöstä.
Kuulostaa simppeliltä, eikö?
No sitä se ei ole! Nimittäin kun tartun pannasta kiinni ja lähden kuljettamaan pois tartutaan hampailla kiinni käteen=> poskesta kiinni ja kielto (koska puremisen se tietää jo varsin hyvin olevan kiellettyä)=> puree ja kiljuu ja puree ja kiljuu vähän lisää=> eikun rauhoittumaan kyljelleen=> lopputuloksena Valdo melkein nukahtaa siihen.

Nyt joku kukkahattutäti tulee sanomaan "ei pentua saa selättää", ja siinä on taas äly ja väläys kohdanneet aivoissa toisensa ja synnyttäneet pakotteettoman(? onko tämä sana?) maailman.

Ei, en selätä pentuani, vaan rauhoitan sen :)
Koska se ei rauhoitu jos sen laittaisi portin toiselle puolelle tai jos sen ignooraa tai jos sitä vain pitäisi kiinni.
Se myös rauhoittuu joka kerta nopeammin kun sen laittaa kyljelleen. Mikä on myös hyvä tulevaisuutta ajatellen kun joskus ajatuksena olisi myös ehkä hieroa koiraa.
Eli tämä on hyvä asia, ei paha!

Eli pentu testailee rajojaan ja Mindi kärsimystyy ja huokailee syvään ja emäntä kiroaa, hyvin meillä siis menee!

Otettiin myös yhteiskuva Mindistä ja Valdosta. Voin sitten vertailla miten se on aina kasvanut kausissa.

Valdo on tässä noin 11viikon ikäinen siis ja Mindi lähelle 3v.


Itseasiassa, tänään on Mindin syntymäpäivä! Taino, oikea syntymäpäivä ei ole tiedossa, mutta tänään on se päivä milloin päätin Mindin syntyneen! Eli siis onnea Mindi 3vee :) Aikuinen nainen hän ooooooon..ja sterilisaatioooon hän meneee....
Eli sterkkausajan varmaan varailen samoihin aikoihin kuin Valdon käyn rokottomassa Rakissa&Katissa. Paavo on paras!

Vielä Mindistä nuoruuden kuva näin aikuistumisen kunniaksi!

1 kommentti:

  1. Mindipä ottaa rauhallisesti kun pikkukaveri roikkuu naamassa kiinni :D voi että

    VastaaPoista