Mehän (miksi koirista puhuessa puhutaan "me"-muodossa? Minä ja hän? Minä ja se?...Koiranikin ajattelee treenaavansa?) ollaan aloitettu treenaamaan Valdon kanssa jo heti kun se asteli taloon. Perusasioita (sisäsiisteys, hihnakäytös, ruokailut..) ja tokoa pienimuotoisesti olohuoneessa. Nyt päästiin ihan jo tositoimiin rokotusten myötä.
Lauantaina 18.2 oli ensimmäinen match show! Johon siis Valdo jopa osallistui, pienen sanallisen käynnin jälkeen.
Itsehän en näistä mitään ymmärrä, joten laitoin tietenkin
ystävän esittämään Valdoa. Tuloksena oli SIN-ei sijoitusta, mutta voin silti sanoa olevani todella tyytyväinen. Voisin melkein sanoa että Valdo "sijoittui", vaikkei sijoittunut. 4 parasta valittiin ja Valdo lähti kehästä viimeisenä, eli jos olisi 5 sijoitettu, olisi tämä pikkupentu mukana.
Ja nyt otetaan huomioon, ettei Valdo ole ikinä ennen ollut tuollaisessa, sen kokemus muista koirista on puistosta ja hihnasta näkeminen ja vapaana kaverin koirien kanssa. Se oli nuorin omassa luokassaankin (pennut 4kk-7kk) ja meidän "näyttelytreenaus" on rajoittunut kotiin jossa ollaan harjoiteltu vain seisomista, ei ravaamista, ei mitään muuta.
Joten voin sanoa olevani todella tyytyväinen. Ja siitä iso kiitos kuuluu ystävälleni, Katille. Varautukoon hän vakihandleriksi kehiin!
Ylipäätään Valdon käytös hallilla oli mahtavaa. Odottaessa se oli hiljaa, katseli, tarkkaili, ei pelännyt, muttei ollut hihna kireällä menossa jokaisen luokse (vähän välillä jos joku sattui tosi läheltä menemään..) ja jopa nuokahteli välillä levätessään! Voiko olla paremmin? No eipä voi ei.
Sitten tänään olikin ensimmäiset halli-treenit. Tosin ei ohjatut, mutta
kavereiden
kanssa (+mukana ja kyyditsijänä oli
Luca-pinseri, uusi tuttavuus, mutta ehkä kaverikin jos hyvä sallii).
Ja mitä tekee Valdo? No on loistava tietenkin?
Kun treenattiin, ei haitannut muut koirat lähellä/häkissä vinkumassa. Katsekontakti pysyi sen muutaman metrin mitä nyt seuruuta on otettu tähän mennessä (jännä muuten, jos vertaisin Mindin ja Valdon oppimista, niin samalla treenikertamäärällä, Valdo on oppinut nopeammin..Johtuuko taukojen määrästä mistä Jenna Nurkka puhuu
blogissaan vai
pentuiästä vai molemmista?) ja nakki maistuu! Lelu ei meinannut yhtään kiinnostaa, vaikka kotona se on ehdoton jes jes-juttu. Noh, jos nakki tuo vireen niin mikäs siinä. Kaukopalkkaa pitää kait alkaa opettelemaan, niin koira kuin minä..
Valdolla ei vaan tuo koordinaatio ole vielä ihan huippua. Vauhtiluoksetuloa hakiessa, kaveri meni toiseen päähän hallia pidellen pentua ja minä juoksin nakkeineni toiseen päähän innolla kutsuen. No kun Valdo lopulta saatiin lähtemään (meinasi ensin jäädä kaverin luokse hengaamaan......) se kompastui naamalleen, samaan tyyliin kuin edellisessä postauksessa viimeinen kuva..
Voitte uskoa että yritin ihan tosissani kutsua sitä luokse sen kaiken naurun remakan keskeltä. Tuli se sieltä ja nopeaa tulikin, nakki on hyvää!
Treenien jälkeen lepoa ja ruokaa ja sitten uudestaan menoon. Käytiin miehen luona jäällä, jossa oli AMKin järjestämät winterfestit. Siellä Valdo olisi taas lähtenyt jokaisen ihmisen mukaan. Pitäisikö tästä nyt olla jotenkin huolissaan?
Siitä sitten viereiseen koirapuistoon jossa paini rotikan ja pienemmän seropin kanssa. Se pentu joka kiljui kuin pistetty sika kun ensikerran näki isompia ja vieraita koiria?
Kuva on puistosta Rambo-seropin kanssa + Mindi&Valdo
Jotta Mindi ei jäisi vähälle niin kyllähän siitäkin nyt pitää.
Mindi oli koko päivän täällä muuten yksin, kun huhhailtiin pennun kanssa, mutta sai herkkuja ja päänvaivaleluja siksi aikaa, yhden kalkkunan kaulankin (toivotaan ettei se tule ulos luupaskana ja aiheuta kipua takapuolen herkkiin osiin).
Jotta Mindin nyt ihanat keräämät lihakset saisivat vain kasvua, päätin käydä sillä vähän vedättämässä. Pikkusisko, pulkka ja vetovaljaat on ihan toimiva systeemi.
Muistakaa kuitenkin että TYHJÄ pulkka voi olla todella pelottava! Nimim. jouduin taklaamaan koirani ojaan kun se ei suostunut pysymään paikallaan samalla kun pelottava pulkka jahtasi sitä..

Äly saa nyt ehkä alennuksen Väläykseksi ja Väläys ylennyksen..