20.3.2012

Huonoja ja hyviä puolia, +-0 ?

Ennenkuin edes tiesin Valdon saapumisesta, tai pentueesta ylipäätään, olin jo monesti miettinyt mahdollisen tulevan pennun huonoja ja hyviä puolia. Mitä ongelmia saattaisi syntyä ja mitä hyvää se toisi Mindin kanssa elämisen rinnalle. Toki mietin mitä se toisi itselleni, jaksanko tai pystynkö, mutta niistä on jo postaus tehtynä. Joten mietitään nyt enemmän Mindiin kohdistunutta pennun tuomia puolia.

Mindin lenkkeily ei ollut pitkään aikaan mitenkään hyvää, sitä treenattiin ja treenattiin ja n.4-5kk ennen pennun tuloa se alkoi olla sellaisella meiningillä että pystyin jo ajattelemaan toista koiraa. Olin myös ollut hoitamassa Bakua ja hoitokoirakin oli ollut minun luona, joten kahden koiran lenkityksestäkin oli jotain hajua. Mindi ohitti jo 95% varmasti muuta koirat, ei ehkä rennoimmin, mutta ohitti kuitenkin räyhäämättä ja kontaktissa.
Tästä tietenkin oli suurin huoli. Tarttuisiko pentuun kuinka helposti Mindin kireys ja mahdollinen nurkan takaa tullut räyhäys? Ratkaisuna oli että jos pentu alkaisi näyttää mitään merkkejä siitä, se siirtyisi ulkoiluun ilman Mindiä.

Valdo ei kuitenkaan koskaan ole ottanut mallia Mindistä asiassa, ja se on jo kohta 5kk ikäinen. Valdo ohittaa ihmiset kontaktissa kulkien (kun niin pyydän), samoin koirat, yksinään kun mennään. Mindin kanssa kulkiessa se haluaisi mennä koirien luokse, mutta pidän tärkeämpänä pitää Mindin tiukemmassa kontrollissa, joten Valdo jää vähän vähemmälle näiden kahdestaan kulkiessa. Olen tosin onnistunut saamaan molemmatkin kontaktiin ohittaessamme koiria, mutta niitä ei joka päivä satu ja en pidä sitä niin tiukkana Valdolle kuin Mindille, jonka kaikki ehkä ymmärtävät miksi :D

Mindi on rentoutunut aivan julmetusti Valdon tulemisen jälkeen. Kaikki jotka ovat Mindiä nähneet ennen ja jälkeen, sanovat samaa. Mindi leikkii enemmän, on rentoutunut, selkeästi itsevarmempi, muttei ylitsevuotavalla/ongelmallisella tavalla.
Isoin asia, mistä ajattelin olevan pennusta hyödyksi Mindille, oli ihmisarkuus. Pahimpana skenaariona tottakai että Mindi tartuttaisi saman ihmispelon Valdoon, mutta se oli niin epätodennäköinen ajatus, etten edes kokenut sitä mitenkään todennäköisenä. Eikä niin käynytkään.

Valdo rakastaa ihmisiä niiiiin paljon, että Mindin haukkuminen ei ole ollut mikään ongelma. Itseasiassa, Valdo on tartuttanut Mindiin hyviä tapoja. Rennon olemisen vieraiden läsnäollessa.

Sunnuntaina tuli kaveri käymään luonani. Hänellä itsellään on myös ihmisarka koira, joten hän on tottunut sellaiseen ja tietää mikä on parasta. Tavattiin ulkona ja käveltiin lenkkiä ennenkuin tulimme kotiin sisälle. Mindi tuhahteli, haukahtikin pari kertaa, murahti pari kertaa, mutta siihen se jäi.
Annoin kaverille muutamia ruokanappuloita ja pidin Valdoa kiinni, että kaveri sai antaa muutaman peruskäskyn Mindille, jotta koira rentoutuisi hieman (Mindin lemppari on ruoka..). Se auttoi paljon. Mutta ei Mindi silti antanut silittää ilman väistämistä.
Sitten koirat painivat hetken ja Valdo meni lopulta pedilleen nukkumaan ja minä ja kaveri istuttiin Mindi meidän välissä seisoskellen. Lopulta kaveri vain rupesi silittämään Mindiä ensin päästä sitten selästä. En sanonut mitään, kun Mindi ei siihen mitään reagoinut, antoi ihan rauhassa silitellä. Sitten sanoin että katoppas kummaa ja kaveri naurahteli että luuli sen olevan Valdo, että eihän Mindi noin lähelle tulisi ja antaisi vielä silittää ilman mitään.

On mahtavaa huomata, miten Mindi on saanut niin hyviä vaikutteita Valdosta, vaikka on niitä "huonojakin" tullut. Ylenpalttinen leikkimielisyys on johtanut erään rahin vaahtomuovipatjan tuhoutumiseen..
Mutta kuten sanoin rahin omistajalle, eli tulevalle avomiehelleni: Minua ei paskaakaan kiinnosta joku tuhottu huonekalu, kun Mindi voi antaa vieraiden silittää alle tunnissa itseään. :)


Kuva lenkiltä kun tapasin sen kaverini sunnuntaina, mieheni nappaama:























Ps. Edellisessä postauksessa kerroin että Mindin veljeltä, Viirulta, olisi leikattu vilkkuluomi. Muistin väärin ja leikkaus olikin entropiumin leikkaus silmästä.

6 kommenttia:

  1. Ompa ihana kuulla miten Mindi ja Valdo tulee juttuun, ja miten hyviä vaikutteita ne antavat toisilleen. Ovat varmasti onnellinen parivaljakko. :)

    VastaaPoista
  2. Meillä (entistä) arkajalka-Topia on ehkä kaikkein eniten auttanut se, että laumaan on tullut nuoria reippaita koiria. Samoin Susussa Viirun tulon jälkeen tapahtunut muutos on ollut yllättävänkin huomattava – se on ihan kokonaisuudessaan rennompi. Ennen se aina lenkillä nyhjötti vieressäni korvat takana, mutta nykyään se juoksee häntä tötteröllä, naama virneessä ja jopa melkein kierii lumessa (ei kuitenkaan vielä ihan selällään, se nyt olisi jo ihan liian rentoa ja kontrolloimatonta ;), vaikka Viiru ei olisi edes mukana. Rentous näkyy ihan kaikessa: leikkimisessä, treenaamisessa, arjessa. Koiran asenne maailmaa kohtaan on jo vähän positiivisempi, mikä auttaa myös kouluttamisessa todella paljon. Olen aika hämmästynyt, miten paljon koirakaveri voi tasapainottaa ailahtelevaa koiraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietippä, kun niitä tasapainoisia koiria olisi 40 ympärillä! Ehkä se cesarin lauma ei olekaan niin kamalan huono juttu XD

      Mutta tosissaan, kyllä selkeästi Mindissä on ihan samoja muutoksia kuin Susussa, juurikin se rentous, vaikka välillä meinaa päätä kiristää, niin selkeästi on yleisesti rennompi. Katsotaan mitä aika tekee vielä eteenpäin :)

      Poista
  3. Hmmm.. Ajattelinpa tulla tänne sun päätä vaivaamaan, kun tuli erään pienen kysymyksen kanssa painittua ja mietiskelin että sulta varmaan löytyis muutama neuvo sen suhteen :)

    Elikkäs, meillä Ronjasta on tullut muutaman päällekarkauksen jälkeen PALJON epävarmempi muita koiria kohtaan. Se tulee toimeen kunhan löytyy sopiva leikkikaveri ja tilanne hoidetaan oikealla tavalla, mutta ei se vieraiden koirien kanssa rento ole.. Isoin pattikohta on kuitenkin pennut. Sen ei tarvi kun nähdä pentu, niin sen koko ilme ja olemus kiristyy, stressihormoonit pomppaa ylös ja se kiihtyy silmin nähden - muttei todellakaan innostuksesta. Pienikokoisten koirien kanssa alkanut osoittamaan samanlaisia merkkejä, vaikka ennen ei ollut mitään ongelmaa sen suhteen.

    Kun sain Ronjan terveystulokset, rupesin salaa haaveilemaan toisesta harrrastuskaverista (joka siis tulisi vasta muutaman vuoden päästä). Hirveästi on kuitenkin jääny vaivaamaan se, miten totuttaa Ronja nyt pentuun, ilman että kumpikaan joutuu kärsimään. Jotkut kun sanoo että pitää antaa aikuisen koiran opettaa pentua, ja toiset taas sanoo että ihminen vetää rajat, eli saa esmeks mennä väliin jos aikuinen höykyttää pientä. Miten teillä puututtiin koirien välisiin tutusteloihin? Nyt en siis puhu pelkästä murinasta, vaan Ronja oikeasti menee ja alistaa rajusti. Senpä takia mietityttää, että onko uusi pentu tulevaisuudessa täysin mahdoton ajatus, vai onko tuon kombon suhteen vielä toivoa..

    Olen päättänyt, että enää en ota pentuiän ohittanutta koiraa, niin kuin Ronja oli. Nyt se on kaksi ja puol, ja toisinaan sitä kaipaa siihen vierelle toistakin koiraa, jonka kanssa voi - ja uskaltaa - harrastaa aktiivisemmin. Tietysti jos homma ei millään ilveellä onnistu (mitä en ainakaan tässä vaiheessa suostu uskomaan) niin kyllä me kahdestaankin hyvin pärjäillään, ei se pentu kuitenkaan niin tärkeä ole. Nyt kun tämä mahdollinen toinen koira on vasta suunitelma tasolla, olisi mukava kuulla neuvoja ja kokemuksia muilta, jotka ovat totuttaneet pentua ja aikuista, joka ei niin hevillä muita hyväksy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahiii, anteeeeksi kun en oo aikaisemmin huomannu viestiä, en oo blogia kauheesti pitänyt edes pystyssä, aivan liikaa kiireitä ja muuta säätämistä ollut, koiratkin hoitanut siinä sivussa vielä niin avot, ei oo aikaa.

      Mutta tässä miun blogissahan on jotain pintapuolista juttua miten Mindin reagoi Valdoon.
      Ihan "ensikohtaaminen" oli niin että Valdo oli sylissä ja Mindi tuotiin hihnassa ulos, mitään sen enempää ei tehty kuin että Mindi sai haistaa hajun (ei läheltä) ja sitten lähdettiin kävelemään kotiin.
      Kotona Mindille laitettiin kuonokoppa samassa tilassa, ja Mindi oli enemmän tyrmistynyt siitä että pentu tuli meidän kanssa samaan tilaan, kuin vihainen. Vähän sellainen puulla päähän lyöty "mitä v-ttua tapahtuu O_o".
      Porttikin oli sitten välissä kun kuonokoppa oli pois.
      Lopultahan huomasin samana iltana, että jaa, eipä se Mindi tee muuta kuin väistele pentua ja urahtele.

      Mindi oli/on samanlainen vieraiden pentujen kanssa. Ja olin aivan tyrmistynyt siitä miten helposti se sulautti Valdon laumaan mukaan.

      Puhelimitse olisi ehkä vielä helpompi näistä jutella, jos haluat niin laita spostiin/petsiessä yyveellä puh.numeroa, niin soittelen takaisin ja puhutaan lisää kokemuksista :)

      Poista
  4. Lueskelinkin teidän blogista noista ajoista jolloin Valdo tuli. Ja nyt päästiin mun isän pennun kanssa katsomaan sitten miten homma sujuu, ja aivan samanlainen tilanne oli meillä myöskin. Kävin py:n kanssa hakemassa pennun Kaustisilta, ja Ronja oli mukana. Eikä minkään näköistä perseilyä, ei sitten missään vaiheessa. (Kirjotin pienen pätkän meidän blogiin tuosta, http://sakemaanikko.blogspot.fi/ )

    Myöhemmin sitten päästin vasta haistelemaan ja Ronjalle laitoin kuonokopan. Neitiä ei siinä vaiheessa pentu kiinostanut pätkääkään, oli ilmeisesti niin inhottava se koppa ;D Ja kun sen otin pois, ni tarkkaili pennun tekemisiä vierestä, mutta ei minkäänlaista vihaista käytöstä. Yhessä vaiheessa meni hästäämään ja yritti leikkiä, mutta siinä vaiheessa vihelsin pelin poikki ettei satu vahinko. Eli siis iloinen yllätys täälläkin, oiskohan se sitten ollu oma käytös mikä sai koirankin käyttäytymään erittäin mallikkaasti. Mutta kiitos neuvoista! :)

    VastaaPoista