Kun edellisessä tekstissä käsiteltiin pääosin itse ongelmia, mitä ne aiheuttavat koiralle ja koiranomistajalle, niin nyt olisi kevennyksenä ja helpotuksena kirjoittaa, että niistä voi myös päästä pois!
Hihnakäytöksen kanssa on ollut ongelmia siis yli vuosi. Nyt niitä on paljon vähemmän ja edelleen tehdään työtä että se vähäkin loppuisi.
Alkuun tietenkin aivan perusperiaatteet käytiin läpi: suunnanvaihdokset, hihna lyhyelle vierelle, vetämällä ei pääse eteenpäin-periaate, palkkaan oikeasta paikasta kävellä, nykäisy kun hihna lähenee loppuaan, vedonestovaljaita kokeiltiin (veto vain yltyi), kuonopanta sitten jäi a) sen takia että se helpotti hallintaa räyhäämistilanteissa ja b)auttoi vetämisenkin hallintaan esimerkiksi liukkaalla.
Monia hikisiä kuukausia koetettiin aina tekniikoita, sitten ehkä noin vuoden jälkeen siitä vain tuli sellanen sekametelisoppa että vähän eri tunnetilan mukaan eri juttua eri hetkellä. Kyllä, se ei ole mitenkään oppien mukaista. Enkä suosittele kenellekään. Itselläni vain alkoi loppua kärsivällisyys ja jaksaminen..
Samaan aikaan vetämisen kanssa tosiaan se räyhääminen. Eli joko taisteltiin vetämisen kanssa, tai sitten ohitusten kanssa.
Ohituksiin yritin kanssa varmaan kaikkea mitä tiesin vain olemassaolevan: Istutus paikalleen ja kontaktiin, ohitus huomioimatta koiran leukojen louskutusta, rangaistuksella (nykäisy/niskanahat käteen), naksuttimella ja makupaloilla(kontaktia), vietin purkamista leluun(kiihtyi ja lopulta ei enää tarrannut leluun vaan näki vain sen koiran).
Pahinta on ollu kesäaikaan, shortsit kesähelteellä vain päällä ja koira jota yritän pitää kiinni niin paljon kuin pystyn kun räyhäys alkaa: lopputulos= minulla ruhjeita ja verinaarmuja jaloissa kynsistä. Onneksi ei toisessa koirassa.
En varmaan edes luetellut kaikkia keinoja mitä yritin, en voi muistaa, ja jokaisessa keinossa näin pienen edistymisen ehkä 1-5kerralla kun kokeilin, mutta tilanne palasi hyvin nopeasti ennalleen, eikä sama keino enää vain auttanut, vaikka sitä olisi yrittänyt toistaa.
Lopulta päädyin sattumanvaraisesti lukemaan koirat.comin foorumilla vastaehdollistamisesta. Jostain syystä olin sivuuttanut sen aikaisemmin, vaikka tuore aihe olikin. Olin todella jo hukassa mitä voisin enää kokeilla, joten imin jokaisen sanan ketjusta itseeni ja pohdin asiaa ja kysyin vielä pari neuvoa.
Sitä sitten lähdettiin homman jujua toteuttamaan: ruoka tulee vain ulkona, vetämisen ja remmiräyhäyksen koulutuksessa jne.
Koira tulee vastaan=Mindi näkee=naks=ruokaa. Muodostuu mielikuva koira=ruokaa.
Kun on muodostunut selkeä mielikuva koiralle, ja koira tulee vastaan, mutta naksausta ei heti kuulukaan, koira luultavasti katsoo omistajaan päin joko ruuan toivossa tai ihmeissään miksei naksausta kuulu=NAKS=>ruokaa. Muodostetaan käyttäytymismalli: koira=katsekontakti=>ruokaa.
Vetämisen kanssa: koira lähtee vetämään=kireä tunne kaulapannassa=>naks=>ruokaa.
Muodostetaan mielikuva: kaulapanta kiristyy=ruokaa.
Kun koiralle on tämä mielikuva selkeä, ryhdytään vain vaatimaan kontaktia. Kaulapanta kiristyy=>koira tulee luokse ruuan toivossa ja kävelee ehkä sen askeleen kaksi ainakin vierellä=>NAKS=>ruokaa.
Muodostetaan käyttäytymismalli: panta kiristyy=kävelemään vierelle=>ruokaa
Oli myös hyvin tärkeää, varsinkin alkuun, että suurinosa päivän ruuasta tuli ensin ulkona, onnistuneiden ohituksien kera. Kupista ruokaa tulee enää harvoin, suurinosa ruuasta tulee kädestä koulutuksessa ja lenkillä. Näin saatiin koiralle niiin nälkä että räyhääminen ei ollut enää kannattavaa, koska ei tippunut muuten ruokaa. Ruuanhankintavietin piti ylittää itsepuolustus/reviiri-mikälie sekoitus aggression viettipäämäärän toteutus.
Hyvin yksinkertaisia asioita loppupeleissä, ja olin ällistynyt kuinka nopeasti tämä metodi toimi. Se oli nähtävissä jo ensimmäisillä kerroilla ulkona, varsinkin vetämisen kanssa. Räyhääminen oli/on minusta vaikeampi ongelma kokonaisuudessaan koska siihen ei liity pelkästään vanha ja huono käyttäytymismalli joka on enemmän tapana, mutta myös ne pelosta ja epävarmuudesta (näin uskon) johtuvat adrenaliinit ja aggressiot. Talon lähellä räyhääminen on kylläkin sitten puhdasta reviiriaggressiota.
Nykyään tulos on tosiaan, niinkuin edellisessä postauksessa sanoin, että molemmat on vähentyneet sen 90% siitä mitä ne ennen olivat.
Todellakin aion jatkaa tällä metodilla, enemmän nyt on vain kysymys siitä että kärsivällisesti tekisin sitä joka päivä, en joka viikko! :D
Nyt ei jaksa, eikä kykene kirjoittaa enää pelkoaggressiosta ihmisiä kohtaan, siihen menee ikä ja terveys. Joku kerta sekin tulee vielä puheeksi :)