21.12.2011

Haistelua ja tutustelua - jutustelua ja maistelua

Huhhuh, pentuaika on kyllä yhtä hulinaa, ei oikein meinaa keretä kirjoitella mitään!

No mutta, Valdo on siis kotiutunut ja hyvin on mennyt. On ihan ihmeellistä, miten hyvin Mindi on ottanut vastaan. Murinaa ja ärinää tulee vielä aika-ajoin kun Valdo tulee liian lähelle hänen korkeuttaan (tai yrittää imeä nisää maidon toivossa...) mutta sen suuremmin ongelmia ei olekaan. Heti samana iltana poistettiin jo kuonokoppa ja porttia pidettiin auki paitsi ruokaillessa (ja edelleen laitetaan kiinni kun syö jompikumpi).
Nykyään ne voi jo chillailla samassa huoneessakin yhtäaikaa, ei mitään ongelmia (alla kuva) ja eilen Mindi jopa vähän yritti leikkiä Valdon kanssa! Se ei kuitenkaan ihan luonnollisen hyvin vielä mennyt, vaan Mindin leikkiminen oli hieman liian rajua vielä Valdolle. Valdo ei kuitenkaan pelästynyt vaan oli jo taas rohkeasti menossa härnäämään :D



Valdo on aivan todella touhukas, leikkii, raapii, puree, varastaa (kengät ovat erityisen ihania). Äärettömän fiksukin on. Jo opittuja asioita on "ei", "tänne/tule", "istu" ja perusasentoa ja luopumista harjoiteltu ilman käskysanoja. Luopumisen ymmärsi todella nopeasti, alle 10 toiston jälkeen. Siitä pitäisikin sitten lähteä katsekontaktiin, tosin perusasennossa sitäkin tulee harjoiteltua.

Eilen kävimme Valdon kanssa kaupungilla. Olin jotenkin ajatellut että ei pentu jaksa liikkua paljon, mutta tunnin riehuminen toisen pennun kanssa meillä, todisti toisin. Käveltiin sitten n.1,5km kaupunkiin ja siellä eläinkauppaan näytille (olivat vaatineet saada nähdä Valdon..). Hienoa sosiaalistamista samalla.
Valdo ei pelännyt kyllä mitään, ei ihmisiä, ei autoja, ei hissiä. Ruuhkaisimmat kohdat vähän hämmensi ja piti hidastaa tahtia että kerkesi katselle ympärilleen ja teiden yli mentiin vielä sylissä ettei vahingossa jääty tielle nököttämään.

Kaiken kaikkiaan todella hyvin mennyt ja jouluna saa taas hirveästi kaikkea kivaa (varsinkin kaikkea syömistä!).

Itsellänikin on jo ihan joulufiilikset, kaikille lukijoille hyvää joulua! :)


17.12.2011

Poika on tullut kotiin!

Valdo on siis vihdoin kotiutunut, ja hyvin todellakin!
Nukkuu ja leikkii, ei vingu kuin jos vain kokee että hänellä on nyt tylsää.
Kauhean rohkea ja hieno pentu. Anoppilassa ruokaillessa piti haukkua peilikuvaa hurjasti, mutta olihan se kauhean komea kuva.



Mindi on aivan totaalisen hämmentynyt ja myrttimäinen: "Miksi tuo on täällä, ihan tyhmä, en tykkää, mene pois, et saa liikkua, yäk".
Pelkäsin kamalasti että pentu menee rikki jos Mindi vähänkään sille sanoo (Valdo on niin pieni!) mutta onneksi ihana ystäväni rohkaisi minua ja kertoi (taas kerran) omien koiriensa tutustumisesta ja sai järkeä päähäni että enemmän se pentu minun hysterisoinnista ottaisi panikointia kuin Mindin kiukuttelusta. Kiitos hänelle!

Nyt yritetään mennä tiukalla maalaisjärjellä ja tasa-arvoisuudella molempien koirien kanssa!

ps. Mindi on muuten tosi ihana, se tietää kaikki käskyt ja osaa käyttäytyä ja sen kanssa voi kävellä hihnassa, kun taas Valdo ei osaa mitään, jotenkuten oman nimensä ja "ei":n..saanko siirtyä suoraan siihen aikaan kun se on treenien huipussa?

13.12.2011

Odottavan aika on..nopea?

Tuntuu kuin vasta eilen olisin soittanut kasvattajalle..
Minne se kaikki aika meni, nyt tuntuu että olisi vielä miljoona asiaa tehtävänä, vaikka kaikki on (kaiketi) suurinpiirtein valmiina.
Panikoin onko hihnaa vaikka se on ollut koko ajan, onko sitä ja tätä. Jos nyt jotain konkreettisesti puuttuu niin koiranruokasäkki ja matolääkkeet!
Puppy proof asuntokin alkaa olla, siivoiltua on tullut!

Olen yrittänyt viettää nyt Mindin kanssa laatuaikaa oikein kunnolla, pitkiä lenkkejä ja paljon kaksin olemista. Tiedänhän minä että ei se muista niitä sitten kun se pentu on, että "kävimme viime viikolla treeneissä, siksi en ole nyt mustasukkainen", mutta tekee oman mielen paremmaksi kun tietää ettei varmasti jää kakkoseksi Mindikään.


Eilen illalla nukkumaan mennessä iski taas paniikki: "Se on oikeasti lähellä! Teenkö sittenkin virheen?! Mitä jos Mindi vihaavihaavihaa pentua?!"

Kaikki nuo hyvin epätodennäköisiä asioita tapahtua, Mindi nyt varmasti hetken nyrpistelee nenäänsä, mutta sen kanssa ollaan vain johdonmukaisia. Mitään tyhjänpäivästä murinaa ei sallita jne.
Väsyneenä tulee kaikki pelot pintaan helposti muutenkin. Yritykset olla mahdollisimman hyvä koiranomistaja ja pennusta hyvän kansalaisen kasvattajana, ovat niin korkeat, että riman ylittäminen on jo hankalaa, ellei stressaavaakin.

Jos nyt yrittäisin vain mennä maalaisjärjellä ja elää päivä kerrallaan eteenpäin, eiköhän tämä kaikki mene loistavasti, paremminkin!