Järkyttävän inaktiivista touhua

Joku voisi kyllä läpsiä mua pahvilla naamaan, koska on kohta..mitä..puoli vuotta ainakin lähemmäs kun olen tätä päivittänyt. Lukijat ei ole sentään hävinneet vaan niitä on tainnut jopa tulla muutama lisää (voi parkoja :D).

Mutta lyhyesti:

-väsymys, stressi, uusi kokopäivätyö, henkiset ja fyysisesti raskaat asiat

-ei vain jaksanut päivittää mitään koirablogia

-Lopulta ero ja muutto aivan eri paikkakunnalle

Eiköhän siinä ole iha tarpeeksi syytä miksei tänne tullut kirjoiteltua.

Nyt siis kirjoitellaan Oulusta käsin, pohjoinen houkutteli, tai oli aina ennen houkutellut. Täällä sitä nyt sitten ollaan!

Koirat..niin. Koirablogihan tämä oli..Koirat on sopeutuneet hyvin, kämppä on iso ja tässä on iiihana ympyrä malli eteinen-keittiö-olohuone että voi juosta rallia pahimpina hepulihetkinä!

Maastoltaan alue on kanssa tosi kiva, heti takapihalle lähtee kiva pururatametsäpolku-metsä ja siellä valdokin saa aina päivisin juosta vapaana (Mindiä ei ihan niin lasketa +  koen että helpompi hallita yks taulapää kuin kaksi :D)

Onhan tämä ollut iso muutos kuitenkin, kerrostaloon 3. kerrokseen (aina ennen helposti ensimmäisessä), hissi on onneksi tosi ok molemmille, mieluummin ne sinne menee kuin liukkaita rappusia lähtisivät kävelemään.

Naapureissakin asuu koirallisia niin pieni haukahtelu äänille on ilmeisesti ihan ok, vaikkei sellaista pahemmin tapahdukaan.

Liitätytin itseni jäseneksi OPKY:hyn ja jos sitä kautta saisi Valdon kanssa tottistreenejä ainakin, ellei jopa hakuryhmään asti.

Muutama tuttu täällä harrastaakin aktiivisesti mm. pelastuskoiratoimintaa niin jos pääsisi edes seuraamaan treenejä ilman koiraa niin tykkäisin kauheasti.

Mindin ihmisten kanssa tutustuminen on ihan huippua. Kavereita kun on tullut käymään niin Mindi on hetken pörr ärr murr-tyttö, mutta hieman arkojenkin ihmisten kanssa Mindi on lopulta (10min?) rentoutunut ja mennyt viereen istumaan ja kerjäämään rapsutuksia. Mun tyttö! Mikä sitä vaivaa! :D

Hiekkakuopillakin on pari kertaa käyty juoksuttamassa molempia, sitten myös vain Valdoa kaverin mudin kanssa. Mudi oli tosin vähän herkkis Valdon leikistä kun piti kyljestä vähän napata kiinni, Mindi olis vain antanu takasin..Mitään ei siis käynyt, muuta kuin herkkää paimenmieltä loukattiin :)

ps. vähän kuvia mitä kännykällä tullut napsittua täällä Oulussa koirista.

Riippumaton mielipide

Tällainen on ollut mun ajatus jo viikon-parin ajan. Mihinkään ei oikein kerkeä kunnolla panostaa, kaikki jää puolitiehen, tyhmiä vitsejä kertyy ja niille naureskelen (itsekseni) ja koiratkin tuntuu olevan ihan huningolla, kurittomia piskejä.





Nyt on tällä viikko ollaan tsempattu vähän enemmän. Kaikki kolme, minä ja koirat.

Mökillä ensinnäkin meni pääsiäinen. Kuvia ei tullut sieltä otettua kuin ihan pari, koska kamera unohtui uloslähtiessä aina sisälle ja kännykkä ei olis edes varmaan videolla pysyny mukana noiden meiningissä. Eli kuvina tuli muistoksi vain nukkumistyylejä ala mökki.

Neljä päivää mökillä vapaana juosseena voin kertoa ettei tarvinnut sunnuntaina kotiintullessa kuin viedä pari kertaa pissille pihalle, olivat aika tyytyväisiä pelkästään sisällä nukkumiseen.

Koirina oli Mindi, Valdo ja Pitsi. Tosin Pitsi ja Valdo muuttui Valstuksi ja Pistiksi, erään pienen tytön todettuaan alkuperäisten nimien olevan liian vaikeat lausua. Mindi sai olla oma itsensä.

---------------------------------------------------------------------

Mindin ihmisiin kohdistuva pelkoaggressio sai aika hyvää siedätystä taas pääsiäisenä, paljon mukavia ja rentoja (ja koiriin tottuneita) ihmisiä jotka syöttää paljon makkaraa. Tuloksena on rentoutunut koira, joka ei kuitenkaan ihan kaveri vielä halua olla. Edistystä silti.

Viimeinen ihana Mindissä oli sitten seuraava päivä kisoista, kun aamulla tuli vielä sama koirien uudelleen nimeäjä taapero isänsä kanssa käymään aamiaisella, Mindi oli vapaana mökissä sisällä ja oli rentona sohvalla, söi lapsen kädestä (EI kättä) makkaraleivän ja vaikka taapero möngersi ja juoksi mökissä, Mindi korkeintaan murisi kaukaa sille.

Tästä näkisi että Mindikin tottuisi selkeästi lapsiin, jos vain joku uskaltaisi tuoda/me voitais mennä käymään. On vain niin harvoja ihmisiä, jotka suostuvat ottamaan mitään riskiä, mutta onneksipa omia lapsia ei ole tarkoitus vielä pitkään aikaan saada eikä nyt niin lähipiirissä ole, että elämä olisi mahdotonta.

------------------------------------------------

Sitten eilen meillä tuli käymään ystävä, joka on myös koiraihminen itsekin. Alkumurinan ja haukkumisen saattelemana me lähdettiin suoraan ulos koiria pissittämään, ja annoin Mindin tälle ystävälle että talutteles sää. Mindi hämmentyi ja loppumatkasta oli ihan nätisti. Tämäkin ensimmäinen kerta kun näin tehdään.

Sisällä piti vielä vähän ärräillä, mutta pienen koulutustuokion jälkeen (ja namien pitäminen taskussa) Mindi otti rennosti ja muutaman tunnin jälkeen meni jo nukkumaan kutsusta (!!!) vieraan viereen ja antoi silitellä ihan kunnolla.

Loistava Mindi! Loistava minä ja treenaus ja treenauksessa auttaneet ihmiset!

------------------------------------------------

Nyt sitten tänään sain aikaiseksi lähteä treenaamaan tokoa/tottista mitälie noiden hurttien kanssa tohon lähikentälle.

Valdo kiinni ja Mindin kanssa menoksi. Ah mikä meno! Seuraaminen oli tiivistä, katsekontakti aina hyvä (paitsi lähtiessä liikkeelle, en oo saanu korjatuksi sitä vaikka kuinka yrittäny..) ja käännökset sujui hyvin. Oikein muuta ei tehty, vähän virettä nosteltiin lelulla, hyvä vire nousikin, varsinkin sen jälkeen kun olin laittanut Mindin kiinni ja hetken Valdon kanssa ollut, oli muuten hinku tekemään mun kanssa ;)

Valdo oli aivan upea niinkuin aina, seuraamisessaan. Katsekontakti on ja pysyy paikalta lähdettäessäkin, käännökset sujuu suht hyvin, seuruu on ihan ok tiivistä, pitäis vielä sitä reenailla. Mulle se kontakti on kuitenkin tärkein, Mindin kanssa kun se meinasi täysin epäonnistua.

Sitten treenailtiin sisälläkin. Mindin kanssa pääasiassa takapään ketteryyttä, jotain pientä seuraamista ja käännöksiä, sen vire on sisällä vaan huono, ei onnaa vaikka pallolla potkisit, tila on liian pieni sen seuraamiseen, alkaa jätättää ja on hidas kaikessa. Ulkoa pitäisi kuvata kanssa että näkisitte eron, se on HUIMA.

Valdon kanssa treenailtiin seuraamista ja pientä maahanmenoa palauteltiin. Videolla (jotka tulee joskus) luvassa repeilyä Valdon ajatuksille, ja komentamista Mindiä pois häirisemistä.

En ole mikään ekspertti videon muokkaamisessa, joten ette saa nähdä niitä, koska ne on liian isoja! Katsotaan jos joku ihana jossain vaiheessa auttaisi minua.

Kevättä (vai perseilyä) rinnassa

Perjantaina 23.3 käytiin Hukka-Hallilla treenaamassa Valdon kanssa. Mukana oli Sirppi-husky, Delia-lappari, Tilla-seropi ja Koda-walesi. Eli hyvin sekalainen seurakunta.
Valdon treenien pääpointti oli ihan että pystytään keskittymään minuunkin hälinässä, ja eipä sillä ollut siinä kummemmin ongelmiakaan. Tästä syystä sitten käytiin ihan kentälläkin vähän putkea kokeilemassa ja pientä seuruuta ottamassa, häiriössä (Sirpin ollessa kentällä) ja ilman.
Putkea lähdettiin ihan ensin niin että siihen tutustuttiin, katseltiin, heittelin putkeen nameja ja Valdo kävi ne ottamassa.
Hyvään putkeen (XD sanaleikkiä!) päästiin sitten lopulta niin että laitoin toiseen päähän nameja ja lähetin Valdon toisesta päästä sisään samalla sanoen "putkeen" ja Valdohan rymisteli kunnolla läpi. Lopulta päästiin jopa ilman nameja toisella puolella valmiina odottamassa, multa tuli tietenkin heti palkka.
Seuruu on kanssa hyvä, hieman meinaa edistää jo, mutta kontakti on ja pysyy. Ihan ihmeellinen pieni poika.

Mindi on taas..noh, hyvin Mindimäinen. Sillä on selkeästi joku huurupää-vaihe, ihan älytöntä meininkiä. Vinkuu joka toisesta asiasta ja on kuin ei ikinä saisi ruokaa eikä mitään huomiota. Vaikka ollaan yksinäänkin käyty lenkkejä/leikittämässä ilman Valdoa!
Tänään käytiin puistossa Rambo ja Rocky seropien kanssa, Valdo mukana myös Mindin kanssa, niin Mindihän pääsi hetken päästä hihnaan kun katteli Rockya sillä silmällä että ois kiva kiusata. Sitten heiteltiin lapiolla lunta.
Lähdettäessä pois puistosta, kaveri käveli ärrien kanssa edellä, ja Mindi kiljui..siis kiljui ja huusi ja ulvoi mitä ääniä nyt koirasta lähtee turpa aukinaisena.
Eipä siinä muuta, pysähdyttiin kun kiljui ja jatkettiin matkaa kun lopetti. Ei oo ikinä ennen noiden perään noin huutanut, ja oltiin kaverin kanssa ihan äimänä että mitähän tuon päässä oikein liikkuu. Valdo taas ei ollut moksiskaan, taisi natustella keppiä lumihangessa..

Niin odotan sitä että vien tuon nartun veitsen alle ja lähtee hormoonit pois, jos se vähän siitä tasottuisi.

Meillä on sitten muutto tuossa to-pe akselilla, joten Valdokin pääsee tämän ihanuuden kokemaan. Mindi oli viimeksi ihan hyvin, ei sen suuremmin reagoinut, tutut tavarat oli kuitenkin mukana. Niinhän siinä on nytkin, tosin lisänä miehekkeen tavarat (tosin nekin on ihan tuttuja).
Isompaan kerrostaloon on muutto, naapureita moninkertainen määrä, tosin ollaan ekassa kerroksessa niin päästään heti ulko-ovelle juoksemaan. Piha-alueelta on pidempi matka pissipaikoille, että pitää yrittää Valdon kanssa juosta aina, mutta pitää toivoa että naapurit ymmärtää vielä pennun rakon toiminnan :D

Huonoja ja hyviä puolia, +-0 ?

Ennenkuin edes tiesin Valdon saapumisesta, tai pentueesta ylipäätään, olin jo monesti miettinyt mahdollisen tulevan pennun huonoja ja hyviä puolia. Mitä ongelmia saattaisi syntyä ja mitä hyvää se toisi Mindin kanssa elämisen rinnalle. Toki mietin mitä se toisi itselleni, jaksanko tai pystynkö, mutta niistä on jo postaus tehtynä. Joten mietitään nyt enemmän Mindiin kohdistunutta pennun tuomia puolia.

Mindin lenkkeily ei ollut pitkään aikaan mitenkään hyvää, sitä treenattiin ja treenattiin ja n.4-5kk ennen pennun tuloa se alkoi olla sellaisella meiningillä että pystyin jo ajattelemaan toista koiraa. Olin myös ollut hoitamassa Bakua ja hoitokoirakin oli ollut minun luona, joten kahden koiran lenkityksestäkin oli jotain hajua. Mindi ohitti jo 95% varmasti muuta koirat, ei ehkä rennoimmin, mutta ohitti kuitenkin räyhäämättä ja kontaktissa.

Tästä tietenkin oli suurin huoli. Tarttuisiko pentuun kuinka helposti Mindin kireys ja mahdollinen nurkan takaa tullut räyhäys? Ratkaisuna oli että jos pentu alkaisi näyttää mitään merkkejä siitä, se siirtyisi ulkoiluun ilman Mindiä.

Valdo ei kuitenkaan koskaan ole ottanut mallia Mindistä asiassa, ja se on jo kohta 5kk ikäinen. Valdo ohittaa ihmiset kontaktissa kulkien (kun niin pyydän), samoin koirat, yksinään kun mennään. Mindin kanssa kulkiessa se haluaisi mennä koirien luokse, mutta pidän tärkeämpänä pitää Mindin tiukemmassa kontrollissa, joten Valdo jää vähän vähemmälle näiden kahdestaan kulkiessa. Olen tosin onnistunut saamaan molemmatkin kontaktiin ohittaessamme koiria, mutta niitä ei joka päivä satu ja en pidä sitä niin tiukkana Valdolle kuin Mindille, jonka kaikki ehkä ymmärtävät miksi :D

Mindi on rentoutunut aivan julmetusti Valdon tulemisen jälkeen. Kaikki jotka ovat Mindiä nähneet ennen ja jälkeen, sanovat samaa. Mindi leikkii enemmän, on rentoutunut, selkeästi itsevarmempi, muttei ylitsevuotavalla/ongelmallisella tavalla.

Isoin asia, mistä ajattelin olevan pennusta hyödyksi Mindille, oli ihmisarkuus. Pahimpana skenaariona tottakai että Mindi tartuttaisi saman ihmispelon Valdoon, mutta se oli niin epätodennäköinen ajatus, etten edes kokenut sitä mitenkään todennäköisenä. Eikä niin käynytkään.

Valdo rakastaa ihmisiä niiiiin paljon, että Mindin haukkuminen ei ole ollut mikään ongelma. Itseasiassa, Valdo on tartuttanut Mindiin hyviä tapoja. Rennon olemisen vieraiden läsnäollessa.

Sunnuntaina tuli kaveri käymään luonani. Hänellä itsellään on myös ihmisarka koira, joten hän on tottunut sellaiseen ja tietää mikä on parasta. Tavattiin ulkona ja käveltiin lenkkiä ennenkuin tulimme kotiin sisälle. Mindi tuhahteli, haukahtikin pari kertaa, murahti pari kertaa, mutta siihen se jäi.

Annoin kaverille muutamia ruokanappuloita ja pidin Valdoa kiinni, että kaveri sai antaa muutaman peruskäskyn Mindille, jotta koira rentoutuisi hieman (Mindin lemppari on ruoka..). Se auttoi paljon. Mutta ei Mindi silti antanut silittää ilman väistämistä.

Sitten koirat painivat hetken ja Valdo meni lopulta pedilleen nukkumaan ja minä ja kaveri istuttiin Mindi meidän välissä seisoskellen. Lopulta kaveri vain rupesi silittämään Mindiä ensin päästä sitten selästä. En sanonut mitään, kun Mindi ei siihen mitään reagoinut, antoi ihan rauhassa silitellä. Sitten sanoin että katoppas kummaa ja kaveri naurahteli että luuli sen olevan Valdo, että eihän Mindi noin lähelle tulisi ja antaisi vielä silittää ilman mitään.

On mahtavaa huomata, miten Mindi on saanut niin hyviä vaikutteita Valdosta, vaikka on niitä "huonojakin" tullut. Ylenpalttinen leikkimielisyys on johtanut erään rahin vaahtomuovipatjan tuhoutumiseen..

Mutta kuten sanoin rahin omistajalle, eli tulevalle avomiehelleni: Minua ei paskaakaan kiinnosta joku tuhottu huonekalu, kun Mindi voi antaa vieraiden silittää alle tunnissa itseään. :)

Kuva lenkiltä kun tapasin sen kaverini sunnuntaina, mieheni nappaama:

Ps. Edellisessä postauksessa kerroin että Mindin veljeltä, Viirulta, olisi leikattu vilkkuluomi. Muistin väärin ja leikkaus olikin entropiumin leikkaus silmästä.

Pentutehtailun kirouksia koirille

Mindin ollessa pentutehtailun tuotos, on sen terveydenkin oltava huono! Eikun..?

Tosiasia on, että pentutehtailun tuotokset on sairaampia kuin tutkitut rotukoirat tai tutkitut seropit, koska pentutehtailijoilla ei ole mitään mielenkiintoa tutkituttaa koiriaan, ja vaikka tiedossa olisikin läjä sairauksia, niin koiria käytetään silti tuottamaan pentuja paljon maailmaan.

Mindi on ollut aika onnekas tuotos. Verrattuna ainakin sisaruksiinsa. Sillä on vain vääntyneet varpaat. Kyllä, ihan oikeasti vääntyneet. Moni asia on voinut vaikuttaa, suurimpana varmastikin periytyvät geneettiset tekijät.

Asiaa ei ole kuitenkaan auttanut entisen omistajan tekemät virheet (huono liikunta tai ei liikuntaa ollenkaan ja markettimössöt ruokana< jotka sinänsä eivät itsessään ole paha, mutta pentu ei niistä kunnolla saa kaikkea tarvitsemaansa).

Deformoituminen (hankala sana..) voi tosiaan johtua geeneistä tai ruokinnasta ja liikunnasta (tai sen puutteesta) tai molemmista. Epäilen suurimpana näiden yhteistä summaa, vahvimpana tekijänä geenit.

Kuvassa näkyy selkeästi vinot varpaiden päät, kun niiden pitäisi olla lähes täysin suorat.

Oireiluina Mindi ontui. Pahasti. Oireilut alkoi n.2vuotta sitten talvella. Lenkkeiltiin pitkiä aikoja, 1-3h ja kotiinpalun ja levon jälkeen Mindin nouseminen ylös oli tuskallista katsottavaa. Etujalat olivat kipeät, aristi, ei halunnut varata, liikkui kankeasti ja hitaasti.

Käytiin eläinlääkärillä, kipulääkettä ja lepoa 2 viikkoa. Sanoi että voi olla venähdys joka ei ole parantunut tai pienen pieni murtuma.

Kun silti oireet jatkuivat, niin vein toiselle eläinlääkärille. Sanoi samat, mutta halusi laittaa vielä tukisiteen tassuun (vain toiseen, koska toinen ei oireillut niin paljon). Sanoi myös että kuvautetaan jos ei nyt tämän toisen lepojakson jälkeen hellitä. No eihän se hellitänyt. Eikun röntgenkuvauksiin.

Sieltä löytyi nämä tulokset sitten.

Apuna auttaa tossut pakkasella ja kovimmilla pakkasilla ei sitten lenkkeillä (tossutkaan ei enää auta). Joten sinänsä helpolla päästiin. Kesällä ei mitään oireiluja ole, kun on lämmintä.

Mutta sisarukset..Heillä ei olekaan päästy niin helpolla.

Mindin sisar Kira oli oireillut jo pitkään, omistajan kanssa kun asiasta juteltiin. Aristanut tiettyjä liikkeitä, vähän köyristellyt selkää, ja pientä arkuutta/epävarmuutta ihmisiä kohtaan, vaikka mitään huonoja kokemuksia ei edes taustalla ole.

Lopulta päädyttiin röntgeniin Kirakin viemään ja sieltä löytyi c/c lonkat (tosin ei nivelrikkoa) ja rustopiikkejä selästä (n.2vuotiaana todettu..). Kaikki oireilu selittyy sillä, ihmisarkuuskin, kun kosketuskin on voinut sattua selkään. Nyt he menevät kipulääkkeillä ja back-on-track-loimella joka on helpottanut oireita kuulemma.

Hyvin luultavasti myös Kiralla on vääntyneet varpaat, pientä oireilua kuulemma niissäkin ollut satunnaisesti ja vähän näyttää uloskin päin vääntyneiltä.

Myös rustopiikit on perinteisistä geeneistä.

Veljellä on sitten vielä huonompi tuuri. Sieltä löydettiin alle 2-vuotiaalta Viiru urokselta spondyloosia selästä, samantapaiset oireet kuin Kiralla. Luupiikit ja rustoutumat aiheuttavat kipuja samoiten. Elinikä odotus laskee ja koira ei voi tehdä kaikkea mitä voisi terveellä selällä.

Samoiten Viirulta leikattiin vilkkuluomet, joka sekin perinnöllistä sairautta.

-------------------------------------------

Kaiken kaikkiaan, ei kovinkaan terveet lähtökohdat kenelläkään, Mindi on kuitenkin selvinnyt vähällä fyysisien ongelmiensa kanssa, tosin se sitten tulikin takaisin henkisien ongelmien kanssa.

Blogimuodikas

Yritin pitkään pitää blogia sellaisena (pitkään ja pitkään..) etten tekisi mitään äänestyksiä, gallupeja, vaan kirjottaisin aina oman pääni mukaan, sen mitä haluan, koirien täytteisestä elämästä kuitenkin, aiheet suht. vapaamuotoisena pitäen.

No nyt yritän saada jonkinlaista inspiraatiota, hirveästi tekisi mieli syvällisempiä koulutus-päivityksiä tehdä, varsinkin Mindiin liittyen. Mutta aihe, mitä missä milloin miksi?

Siksi päätän nyt turvautua lukijoiden apuun jos apua löytyisi sieltä päin. Laitan gallupin JA että tähän voi kommentoida.

Tilastoista päätelleen "pelkoaggressio vai aggression pelko?" on yksi suosituimmista teksteistä (sitä katsoo joku lähes päivittäin..) samoin "johtajuus, nykymaailman negatiivisin sana?"

Näistä voisi jo jonkinlaista päätellä itsekin, tilastot on oiva apu.

Mutta haluaisin kehittyä. Kehittyä kirjoittajana vielä paremmaksi, joten kirjallistakin palautetta on suotavaa antaa!

MUOKS! Pakko nyt vihdoin laittaa tähän kun muistan, seuraavalla kerralla ei enää muistu! "Uuden" bannerin (joulukuussa tehty) on tehnyt Rebecca ! Suuren SUURI kiitos hänelle! Näin todella myöhässä, mutta kuitenkin!

Loppuun lisään (oli pakko!) oman "what everybody thinks of me"-dallu kuvasarjan!

What my owner thinks I do













What society thinks I do



















What cats think I do
















What my friends think I do



















What I think I do


















What I really do

treenausta ja sekoilua

Mehän (miksi koirista puhuessa puhutaan "me"-muodossa? Minä ja hän? Minä ja se?...Koiranikin ajattelee treenaavansa?) ollaan aloitettu treenaamaan Valdon kanssa jo heti kun se asteli taloon. Perusasioita (sisäsiisteys, hihnakäytös, ruokailut..) ja tokoa pienimuotoisesti olohuoneessa. Nyt päästiin ihan jo tositoimiin rokotusten myötä.

Lauantaina 18.2 oli ensimmäinen match show! Johon siis Valdo jopa osallistui, pienen sanallisen käynnin jälkeen.

Itsehän en näistä mitään ymmärrä, joten laitoin tietenkin ystävän esittämään Valdoa. Tuloksena oli SIN-ei sijoitusta, mutta voin silti sanoa olevani todella tyytyväinen. Voisin melkein sanoa että Valdo "sijoittui", vaikkei sijoittunut. 4 parasta valittiin ja Valdo lähti kehästä viimeisenä, eli jos olisi 5 sijoitettu, olisi tämä pikkupentu mukana.

Ja nyt otetaan huomioon, ettei Valdo ole ikinä ennen ollut tuollaisessa, sen kokemus muista koirista on puistosta ja hihnasta näkeminen ja vapaana kaverin koirien kanssa. Se oli nuorin omassa luokassaankin (pennut 4kk-7kk) ja meidän "näyttelytreenaus" on rajoittunut kotiin jossa ollaan harjoiteltu vain seisomista, ei ravaamista, ei mitään muuta.

Joten voin sanoa olevani todella tyytyväinen. Ja siitä iso kiitos kuuluu ystävälleni, Katille. Varautukoon hän vakihandleriksi kehiin!

Ylipäätään Valdon käytös hallilla oli mahtavaa. Odottaessa se oli hiljaa, katseli, tarkkaili, ei pelännyt, muttei ollut hihna kireällä menossa jokaisen luokse (vähän välillä jos joku sattui tosi läheltä menemään..) ja jopa nuokahteli välillä levätessään! Voiko olla paremmin? No eipä voi ei.

Sitten tänään olikin ensimmäiset halli-treenit. Tosin ei ohjatut, mutta kavereiden

kanssa (+mukana ja kyyditsijänä oli Luca-pinseri, uusi tuttavuus, mutta ehkä kaverikin jos hyvä sallii).

Ja mitä tekee Valdo? No on loistava tietenkin?

Kun treenattiin, ei haitannut muut koirat lähellä/häkissä vinkumassa. Katsekontakti pysyi sen muutaman metrin mitä nyt seuruuta on otettu tähän mennessä (jännä muuten, jos vertaisin Mindin ja Valdon oppimista, niin samalla treenikertamäärällä, Valdo on oppinut nopeammin..Johtuuko taukojen määrästä mistä Jenna Nurkka puhuu blogissaan vai

pentuiästä vai molemmista?) ja nakki maistuu! Lelu ei meinannut yhtään kiinnostaa, vaikka kotona se on ehdoton jes jes-juttu. Noh, jos nakki tuo vireen niin mikäs siinä. Kaukopalkkaa pitää kait alkaa opettelemaan, niin koira kuin minä..

Valdolla ei vaan tuo koordinaatio ole vielä ihan huippua. Vauhtiluoksetuloa hakiessa, kaveri meni toiseen päähän hallia pidellen pentua ja minä juoksin nakkeineni toiseen päähän innolla kutsuen. No kun Valdo lopulta saatiin lähtemään (meinasi ensin jäädä kaverin luokse hengaamaan......) se kompastui naamalleen, samaan tyyliin kuin edellisessä postauksessa viimeinen kuva..

Voitte uskoa että yritin ihan tosissani kutsua sitä luokse sen kaiken naurun remakan keskeltä. Tuli se sieltä ja nopeaa tulikin, nakki on hyvää!

Treenien jälkeen lepoa ja ruokaa ja sitten uudestaan menoon. Käytiin miehen luona jäällä, jossa oli AMKin järjestämät winterfestit. Siellä Valdo olisi taas lähtenyt jokaisen ihmisen mukaan. Pitäisikö tästä nyt olla jotenkin huolissaan?

Siitä sitten viereiseen koirapuistoon jossa paini rotikan ja pienemmän seropin kanssa. Se pentu joka kiljui kuin pistetty sika kun ensikerran näki isompia ja vieraita koiria?

Kuva on puistosta Rambo-seropin kanssa + Mindi&Valdo

Jotta Mindi ei jäisi vähälle niin kyllähän siitäkin nyt pitää.

Mindi oli koko päivän täällä muuten yksin, kun huhhailtiin pennun kanssa, mutta sai herkkuja ja päänvaivaleluja siksi aikaa, yhden kalkkunan kaulankin (toivotaan ettei se tule ulos luupaskana ja aiheuta kipua takapuolen herkkiin osiin).

Jotta Mindin nyt ihanat keräämät lihakset saisivat vain kasvua, päätin käydä sillä vähän vedättämässä. Pikkusisko, pulkka ja vetovaljaat on ihan toimiva systeemi.

Muistakaa kuitenkin että TYHJÄ pulkka voi olla todella pelottava! Nimim. jouduin taklaamaan koirani ojaan kun se ei suostunut pysymään paikallaan samalla kun pelottava pulkka jahtasi sitä..

Kun taakka tuli ja pääsi vetoon, ei ongelmaa ollutkaan enää. (tältä Mindi näytti)

Äly saa nyt ehkä alennuksen Väläykseksi ja Väläys ylennyksen..

Äly ja Väläys

Heillä on kerrassaan älykkäät ilmeet.

Valdo oli tänään vahvisterokotuksilla, painoa ihanat 18kiloa..ikää vähän alle 4kk, mihin minä vielä joudun tuon rontin kanssa! Mindi on vaivaiset 23-24kg..Tosin se on nyt saanut aika kivasti lihasta allensa, joten voi olla jopa 25kg..

Äly ja Väläys on ihan bestikset, niiden lempinimet myös sopivat erittäin hyvin niille. Väläys on Valdo, koska näkee sellaisen välähdyksen menevän sen pään läpi kun se keksii jotain, esim. mennä nukkumaan aivan tuhatta ja sataa ja sitten TUMPS, pysähtyä ja nukahtaa.

Äly on sitten Mindi, se fiksumpi osapuoli. On alkanut huomata kuinka hyvin se oikeasti _tottelee ja toimii_ kun käskee. Ennen sitä vaan koko ajan pyrkii fanaattisesti täydellisyyteen, nyt sen huomaa että tää onkin aika riittävä, kun vieressä on sähläävä ja höseltävä "pieni" pentu. Mindi tuntuu toimivan välillä ihan ajatuksesta, osoitan sormella ja se tietää mitä tehdä. Mun rakas.

Mä oon ihan tylsä ja lopetan tän postauksen hassun hauskaan kuvaan, koska huomenna on aamuvuoro.

Pakkaskelien armoilla

Kun ensin valittaa ettei pakkasia millään löydy, ei ole lunta ja on pimeää, niin sitten kun pakkaset iskee, ne iskee kunnolla. -33 tainnut olla täällä kaupungissakin kylmimmillään, ja sellainen -25 on aivan normaalia. Harmi vain, että nämä kaksi pohjavillatonta lyhytkarvaista olentoa, ei sellaiseen ole luotu.

Mindin talvivarustus löytyykin -11 helmikuun päivityksestä. Olen ehkä ollut nyt tiukempi, en ole edes noin paljoa pukenut sitä ulos lenkille, vain punainen "häpeän viitta" ja punaiset tossut. Pipoa ehkä pitäisi käyttääkin pidemmillä lenkeillä, korvat aukeaa n.15min jälkeen viimeistään.

Valdolla on sen sijaan musta hurtta-fleecehaalari. Juuri sopivan kokoinen, kaverilta saatu/lainassa, kun hänen koiransa ei sitä käytä. Palautellaan varmaan kun jää Valdolle pieneksi (eli aika piakkoin..).

Jaloissa vaikuttavat vanhat sukat maalarinteipillä kiinni. Pitäisi väsätä uudet tossut Mindille ja valdo saisi nuo vanhat käyttää loppuun sitten Mindin puolesta.

Valdo on kasvanut aivan hurjaa tahtia. 3,5kk ikäinen poika painaa noin 15,5kg (arvio, kun noin kilo viikossa on tasaisesti tullut, vähän yli ja viikko sitten painoi 14,4kg). Mindi painaa ehkä 22-23kg joten elopainoa on jo yli puolet Mindistä.

Seisomista ollaan treenattu, ensimmäinen mätsäri olisi 18.2, katsotaan saadaanko aikaiseki vielä kehään mennä vai pidättäydytäänkö vielä vain turisteina. Hyvää harjoitustahan se olisi vaikka aivan pieleen menisikin.

3.5kk ikäisen seisotus harjoittelua (pysyi jopa sen 2sekuntia "seiso" käskyn alla juuri sopivasti kuvan otto hetkellä, häntäkin viuhkuu mukavasti).

Tokoakin on treenailtu, pääosin vain seuraamista ja käännöksiä, maahanmeno on ihan alkeissaan, enkä ole suoraan sanottuna jaksanut sitä treenatakaan. Pääosin nämä arkiset asiat, ruoan syöminen (palataan aiheeseen), lenkkeily, kodin säännöt ja rajat on olleet tässä opettelun alla.

Hyvin on mennytkin, "ei" on jo todella vahva, lopettaa tekemisen ja kiellettyjen tekeminen onkin vähentynyt hurjasti. Eikö sen pitäisi koko ajan lisääntyä? (Hampaatkin alkaneet vaihtua, joten siksikin ihmettelen miten herralla pysyy hyvin kontrolli..)

Lenkillä on meinannut lähteä puhahtelemaan niin itsekseen, kuin Mindinkin seurassa ollessa, "pelottaville" asioille, mitä ennen ei ollutkaan. Eli mörköikähän se siellä kurkistelee ja pelottelee Valdoa! Puhinat on mennyt täysin huomioimatta, haukkumisesta olen kieltänyt, mehän ei hihnassa ääntä pidetä kuin vain luvan kanssa.

Sosiaalinen tämä on edelleen. Ihmisiä rakastaa ja koirienkin kanssa on jo voinut leikkiä kunhan ensijärkytyksen tuoma kiljuminen (...) on saatu pois. Ihan älyttömän epäloogista, että painii Mindin kanssa kuin hullu, mutta pienemmätkin muut koirat aiheuttaa kauhean ja aivan järjettömän pelkotilan, joka lopulta aina poistuu, kun "uhkaa" ei enää olekaan. Hölmö pentu.

Nyt vaan elellään arkea, sujuvasti ja loistavasti. Loppuun vielä Valdon (ja minun) tokoilusta videota. Pääasiassa tuo on sellaista "paikan hakemista", perusasennon ylläpitämistä, seuruun opettelua ja käännöksiä ja takapään hakemista vasemmalle käännyttäessä. Siihen nähden että treenikertoja(jotka on n.5-10min max) on varmasti kahden käden sormilla laskettavissa, niin minusta tuo näyttää oikeasti tosi hyvältä!

Viri viri tööt tööt

Tällainen on ollut olo viimeiset...lähes kaksi viikkoa? Kolmekin? En jaksa matikkaa nyt ja laskea montako päivää on viime postauksesta.

Mutta asiat on ainakin muuttuneet siitä. Valdon ja Mindin välit ovat hyvin lämmenneet. On poskissa roikkumista, on leikkimistä, on painia, on juoksua ja hammastelua ja vaikka mitä. Todisteena siitä on molemmilla myös vasemman silmän alla pienet vekkinaarmut (tai ruvet ne oli kun löysin..) ja Mindillä pari rahkaa kaulassa.

Tuossa nyt ylhäällä pientä hammastelua videolla, siihen liitetään vielä juokseminen ja toisen töniminen ja hurjat murinat niin sitten alkaa näyttää siltä mitä se on parhaimmillaan.

Valdolla ei ole onneksi kovasti intressiä toisiin koiriin. Mieluummin väistää ja kiertää kauempaa kuin haluaisi mennä moikkaamaan. Ei haittaa minua.

Jokaisen ihmisen luokse tosin olisi halua mennä..Ihan alusta asti ollut. Ja nyt onkin sitten tehokuuri sille että: ihminen=ruokaa.

Hyvin se on alkanut, en ole muuta tehnyt kuin että kun ihminen tulee näkyviin ja Valdo huomaa sen "thehaluanrapsutuksiaaaa"-katse silmissään, olen vain kutsunut Valdon luokse ja antanut ruokaa niin kauan kunnes ihminen on ohi. Välillä saanut taas katsoa ihmistä, mutta kääntää jo oma-aloitteisesti katseen takaisin minuun.

Ja jokin tuossa pojassa haluaa niin harrastaa. Minun ei tarvinnut sille edes opettaa katsekontaktia perusasennossa, vaan se tuli luonnostaan (wtf?). Se oppi ulkona seuraamaan vierellä kun sanoin vain sen nimen (??) ja annoin palkan siihen vierelle. Ihan uskomaton otus!

Toki ettei vain hehkutukseksi menisi, niin voin kertoa myös että se on välillä aivan kuin suoraan itse helvetistä.

Valdo ei ole herkkä. Ei todellakaan. Jos tällä hetkellä voisin sanoa niin sanoisin että se on luupää ja dominoiva. Mutta fiksu ja oppii nopeasti kyllä rajat. Tällä hetkellä niitä testataan. Ja paljon.

Esimerkkinä että mennään keittiöön haukkumaan ja hyppimään tiskipöytää vasten (todella ärsyttävä tapa ja klo 22-> ei naapureitakaan enää naurata). Eikun pentua pannasta kiinni ja kielto kerran päälle ja pois keittiöstä.

Kuulostaa simppeliltä, eikö?

No sitä se ei ole! Nimittäin kun tartun pannasta kiinni ja lähden kuljettamaan pois tartutaan hampailla kiinni käteen=> poskesta kiinni ja kielto (koska puremisen se tietää jo varsin hyvin olevan kiellettyä)=> puree ja kiljuu ja puree ja kiljuu vähän lisää=> eikun rauhoittumaan kyljelleen=> lopputuloksena Valdo melkein nukahtaa siihen.

Nyt joku kukkahattutäti tulee sanomaan "ei pentua saa selättää", ja siinä on taas äly ja väläys kohdanneet aivoissa toisensa ja synnyttäneet pakotteettoman(? onko tämä sana?) maailman.

Ei, en selätä pentuani, vaan rauhoitan sen :)

Koska se ei rauhoitu jos sen laittaisi portin toiselle puolelle tai jos sen ignooraa tai jos sitä vain pitäisi kiinni.

Se myös rauhoittuu joka kerta nopeammin kun sen laittaa kyljelleen. Mikä on myös hyvä tulevaisuutta ajatellen kun joskus ajatuksena olisi myös ehkä hieroa koiraa.

Eli tämä on hyvä asia, ei paha!

Eli pentu testailee rajojaan ja Mindi kärsimystyy ja huokailee syvään ja emäntä kiroaa, hyvin meillä siis menee!

Otettiin myös yhteiskuva Mindistä ja Valdosta. Voin sitten vertailla miten se on aina kasvanut kausissa.

Valdo on tässä noin 11viikon ikäinen siis ja Mindi lähelle 3v.

Itseasiassa, tänään on Mindin syntymäpäivä! Taino, oikea syntymäpäivä ei ole tiedossa, mutta tänään on se päivä milloin päätin Mindin syntyneen! Eli siis onnea Mindi 3vee :) Aikuinen nainen hän ooooooon..ja sterilisaatioooon hän meneee....

Eli sterkkausajan varmaan varailen samoihin aikoihin kuin Valdon käyn rokottomassa Rakissa&Katissa. Paavo on paras!

Vielä Mindistä nuoruuden kuva näin aikuistumisen kunniaksi!