Kevättä (vai perseilyä) rinnassa

Perjantaina 23.3 käytiin Hukka-Hallilla treenaamassa Valdon kanssa. Mukana oli Sirppi-husky, Delia-lappari, Tilla-seropi ja Koda-walesi. Eli hyvin sekalainen seurakunta.
Valdon treenien pääpointti oli ihan että pystytään keskittymään minuunkin hälinässä, ja eipä sillä ollut siinä kummemmin ongelmiakaan. Tästä syystä sitten käytiin ihan kentälläkin vähän putkea kokeilemassa ja pientä seuruuta ottamassa, häiriössä (Sirpin ollessa kentällä) ja ilman.
Putkea lähdettiin ihan ensin niin että siihen tutustuttiin, katseltiin, heittelin putkeen nameja ja Valdo kävi ne ottamassa.
Hyvään putkeen (XD sanaleikkiä!) päästiin sitten lopulta niin että laitoin toiseen päähän nameja ja lähetin Valdon toisesta päästä sisään samalla sanoen "putkeen" ja Valdohan rymisteli kunnolla läpi. Lopulta päästiin jopa ilman nameja toisella puolella valmiina odottamassa, multa tuli tietenkin heti palkka.
Seuruu on kanssa hyvä, hieman meinaa edistää jo, mutta kontakti on ja pysyy. Ihan ihmeellinen pieni poika.

Mindi on taas..noh, hyvin Mindimäinen. Sillä on selkeästi joku huurupää-vaihe, ihan älytöntä meininkiä. Vinkuu joka toisesta asiasta ja on kuin ei ikinä saisi ruokaa eikä mitään huomiota. Vaikka ollaan yksinäänkin käyty lenkkejä/leikittämässä ilman Valdoa!
Tänään käytiin puistossa Rambo ja Rocky seropien kanssa, Valdo mukana myös Mindin kanssa, niin Mindihän pääsi hetken päästä hihnaan kun katteli Rockya sillä silmällä että ois kiva kiusata. Sitten heiteltiin lapiolla lunta.
Lähdettäessä pois puistosta, kaveri käveli ärrien kanssa edellä, ja Mindi kiljui..siis kiljui ja huusi ja ulvoi mitä ääniä nyt koirasta lähtee turpa aukinaisena.
Eipä siinä muuta, pysähdyttiin kun kiljui ja jatkettiin matkaa kun lopetti. Ei oo ikinä ennen noiden perään noin huutanut, ja oltiin kaverin kanssa ihan äimänä että mitähän tuon päässä oikein liikkuu. Valdo taas ei ollut moksiskaan, taisi natustella keppiä lumihangessa..

Niin odotan sitä että vien tuon nartun veitsen alle ja lähtee hormoonit pois, jos se vähän siitä tasottuisi.

Meillä on sitten muutto tuossa to-pe akselilla, joten Valdokin pääsee tämän ihanuuden kokemaan. Mindi oli viimeksi ihan hyvin, ei sen suuremmin reagoinut, tutut tavarat oli kuitenkin mukana. Niinhän siinä on nytkin, tosin lisänä miehekkeen tavarat (tosin nekin on ihan tuttuja).
Isompaan kerrostaloon on muutto, naapureita moninkertainen määrä, tosin ollaan ekassa kerroksessa niin päästään heti ulko-ovelle juoksemaan. Piha-alueelta on pidempi matka pissipaikoille, että pitää yrittää Valdon kanssa juosta aina, mutta pitää toivoa että naapurit ymmärtää vielä pennun rakon toiminnan :D

Huonoja ja hyviä puolia, +-0 ?

Ennenkuin edes tiesin Valdon saapumisesta, tai pentueesta ylipäätään, olin jo monesti miettinyt mahdollisen tulevan pennun huonoja ja hyviä puolia. Mitä ongelmia saattaisi syntyä ja mitä hyvää se toisi Mindin kanssa elämisen rinnalle. Toki mietin mitä se toisi itselleni, jaksanko tai pystynkö, mutta niistä on jo postaus tehtynä. Joten mietitään nyt enemmän Mindiin kohdistunutta pennun tuomia puolia.

Mindin lenkkeily ei ollut pitkään aikaan mitenkään hyvää, sitä treenattiin ja treenattiin ja n.4-5kk ennen pennun tuloa se alkoi olla sellaisella meiningillä että pystyin jo ajattelemaan toista koiraa. Olin myös ollut hoitamassa Bakua ja hoitokoirakin oli ollut minun luona, joten kahden koiran lenkityksestäkin oli jotain hajua. Mindi ohitti jo 95% varmasti muuta koirat, ei ehkä rennoimmin, mutta ohitti kuitenkin räyhäämättä ja kontaktissa.

Tästä tietenkin oli suurin huoli. Tarttuisiko pentuun kuinka helposti Mindin kireys ja mahdollinen nurkan takaa tullut räyhäys? Ratkaisuna oli että jos pentu alkaisi näyttää mitään merkkejä siitä, se siirtyisi ulkoiluun ilman Mindiä.

Valdo ei kuitenkaan koskaan ole ottanut mallia Mindistä asiassa, ja se on jo kohta 5kk ikäinen. Valdo ohittaa ihmiset kontaktissa kulkien (kun niin pyydän), samoin koirat, yksinään kun mennään. Mindin kanssa kulkiessa se haluaisi mennä koirien luokse, mutta pidän tärkeämpänä pitää Mindin tiukemmassa kontrollissa, joten Valdo jää vähän vähemmälle näiden kahdestaan kulkiessa. Olen tosin onnistunut saamaan molemmatkin kontaktiin ohittaessamme koiria, mutta niitä ei joka päivä satu ja en pidä sitä niin tiukkana Valdolle kuin Mindille, jonka kaikki ehkä ymmärtävät miksi :D

Mindi on rentoutunut aivan julmetusti Valdon tulemisen jälkeen. Kaikki jotka ovat Mindiä nähneet ennen ja jälkeen, sanovat samaa. Mindi leikkii enemmän, on rentoutunut, selkeästi itsevarmempi, muttei ylitsevuotavalla/ongelmallisella tavalla.

Isoin asia, mistä ajattelin olevan pennusta hyödyksi Mindille, oli ihmisarkuus. Pahimpana skenaariona tottakai että Mindi tartuttaisi saman ihmispelon Valdoon, mutta se oli niin epätodennäköinen ajatus, etten edes kokenut sitä mitenkään todennäköisenä. Eikä niin käynytkään.

Valdo rakastaa ihmisiä niiiiin paljon, että Mindin haukkuminen ei ole ollut mikään ongelma. Itseasiassa, Valdo on tartuttanut Mindiin hyviä tapoja. Rennon olemisen vieraiden läsnäollessa.

Sunnuntaina tuli kaveri käymään luonani. Hänellä itsellään on myös ihmisarka koira, joten hän on tottunut sellaiseen ja tietää mikä on parasta. Tavattiin ulkona ja käveltiin lenkkiä ennenkuin tulimme kotiin sisälle. Mindi tuhahteli, haukahtikin pari kertaa, murahti pari kertaa, mutta siihen se jäi.

Annoin kaverille muutamia ruokanappuloita ja pidin Valdoa kiinni, että kaveri sai antaa muutaman peruskäskyn Mindille, jotta koira rentoutuisi hieman (Mindin lemppari on ruoka..). Se auttoi paljon. Mutta ei Mindi silti antanut silittää ilman väistämistä.

Sitten koirat painivat hetken ja Valdo meni lopulta pedilleen nukkumaan ja minä ja kaveri istuttiin Mindi meidän välissä seisoskellen. Lopulta kaveri vain rupesi silittämään Mindiä ensin päästä sitten selästä. En sanonut mitään, kun Mindi ei siihen mitään reagoinut, antoi ihan rauhassa silitellä. Sitten sanoin että katoppas kummaa ja kaveri naurahteli että luuli sen olevan Valdo, että eihän Mindi noin lähelle tulisi ja antaisi vielä silittää ilman mitään.

On mahtavaa huomata, miten Mindi on saanut niin hyviä vaikutteita Valdosta, vaikka on niitä "huonojakin" tullut. Ylenpalttinen leikkimielisyys on johtanut erään rahin vaahtomuovipatjan tuhoutumiseen..

Mutta kuten sanoin rahin omistajalle, eli tulevalle avomiehelleni: Minua ei paskaakaan kiinnosta joku tuhottu huonekalu, kun Mindi voi antaa vieraiden silittää alle tunnissa itseään. :)

Kuva lenkiltä kun tapasin sen kaverini sunnuntaina, mieheni nappaama:

Ps. Edellisessä postauksessa kerroin että Mindin veljeltä, Viirulta, olisi leikattu vilkkuluomi. Muistin väärin ja leikkaus olikin entropiumin leikkaus silmästä.

Pentutehtailun kirouksia koirille

Mindin ollessa pentutehtailun tuotos, on sen terveydenkin oltava huono! Eikun..?

Tosiasia on, että pentutehtailun tuotokset on sairaampia kuin tutkitut rotukoirat tai tutkitut seropit, koska pentutehtailijoilla ei ole mitään mielenkiintoa tutkituttaa koiriaan, ja vaikka tiedossa olisikin läjä sairauksia, niin koiria käytetään silti tuottamaan pentuja paljon maailmaan.

Mindi on ollut aika onnekas tuotos. Verrattuna ainakin sisaruksiinsa. Sillä on vain vääntyneet varpaat. Kyllä, ihan oikeasti vääntyneet. Moni asia on voinut vaikuttaa, suurimpana varmastikin periytyvät geneettiset tekijät.

Asiaa ei ole kuitenkaan auttanut entisen omistajan tekemät virheet (huono liikunta tai ei liikuntaa ollenkaan ja markettimössöt ruokana< jotka sinänsä eivät itsessään ole paha, mutta pentu ei niistä kunnolla saa kaikkea tarvitsemaansa).

Deformoituminen (hankala sana..) voi tosiaan johtua geeneistä tai ruokinnasta ja liikunnasta (tai sen puutteesta) tai molemmista. Epäilen suurimpana näiden yhteistä summaa, vahvimpana tekijänä geenit.

Kuvassa näkyy selkeästi vinot varpaiden päät, kun niiden pitäisi olla lähes täysin suorat.

Oireiluina Mindi ontui. Pahasti. Oireilut alkoi n.2vuotta sitten talvella. Lenkkeiltiin pitkiä aikoja, 1-3h ja kotiinpalun ja levon jälkeen Mindin nouseminen ylös oli tuskallista katsottavaa. Etujalat olivat kipeät, aristi, ei halunnut varata, liikkui kankeasti ja hitaasti.

Käytiin eläinlääkärillä, kipulääkettä ja lepoa 2 viikkoa. Sanoi että voi olla venähdys joka ei ole parantunut tai pienen pieni murtuma.

Kun silti oireet jatkuivat, niin vein toiselle eläinlääkärille. Sanoi samat, mutta halusi laittaa vielä tukisiteen tassuun (vain toiseen, koska toinen ei oireillut niin paljon). Sanoi myös että kuvautetaan jos ei nyt tämän toisen lepojakson jälkeen hellitä. No eihän se hellitänyt. Eikun röntgenkuvauksiin.

Sieltä löytyi nämä tulokset sitten.

Apuna auttaa tossut pakkasella ja kovimmilla pakkasilla ei sitten lenkkeillä (tossutkaan ei enää auta). Joten sinänsä helpolla päästiin. Kesällä ei mitään oireiluja ole, kun on lämmintä.

Mutta sisarukset..Heillä ei olekaan päästy niin helpolla.

Mindin sisar Kira oli oireillut jo pitkään, omistajan kanssa kun asiasta juteltiin. Aristanut tiettyjä liikkeitä, vähän köyristellyt selkää, ja pientä arkuutta/epävarmuutta ihmisiä kohtaan, vaikka mitään huonoja kokemuksia ei edes taustalla ole.

Lopulta päädyttiin röntgeniin Kirakin viemään ja sieltä löytyi c/c lonkat (tosin ei nivelrikkoa) ja rustopiikkejä selästä (n.2vuotiaana todettu..). Kaikki oireilu selittyy sillä, ihmisarkuuskin, kun kosketuskin on voinut sattua selkään. Nyt he menevät kipulääkkeillä ja back-on-track-loimella joka on helpottanut oireita kuulemma.

Hyvin luultavasti myös Kiralla on vääntyneet varpaat, pientä oireilua kuulemma niissäkin ollut satunnaisesti ja vähän näyttää uloskin päin vääntyneiltä.

Myös rustopiikit on perinteisistä geeneistä.

Veljellä on sitten vielä huonompi tuuri. Sieltä löydettiin alle 2-vuotiaalta Viiru urokselta spondyloosia selästä, samantapaiset oireet kuin Kiralla. Luupiikit ja rustoutumat aiheuttavat kipuja samoiten. Elinikä odotus laskee ja koira ei voi tehdä kaikkea mitä voisi terveellä selällä.

Samoiten Viirulta leikattiin vilkkuluomet, joka sekin perinnöllistä sairautta.

-------------------------------------------

Kaiken kaikkiaan, ei kovinkaan terveet lähtökohdat kenelläkään, Mindi on kuitenkin selvinnyt vähällä fyysisien ongelmiensa kanssa, tosin se sitten tulikin takaisin henkisien ongelmien kanssa.