9.9.2013

Operaatio jalat ylös!

Ja nimenomaan takajalat, näin tarkentaen. 


Mulle jossain vaiheessa Mindin koordinaatiokyvyn puutteen tajutessani selkeni että takapään käyttö on tosi hankalaa useimmille koirille, vaikkei mitään isompia puutteita pentuajan liikunnassa olisikaan ollut.

Koira tuntuu tarjoavan huonosti itse takajalkojen siirtelyä, pyllyn käyttöä sivuttain jne jne. 

Mindin kanssa sitä sitten on treenattu pesuvadin päälle etutassujen laitolla ja sitten ympyrää pyörimällä. Siinä se nykyään sipsutteleekin aika nätisti ympäriinsä!
Valdon painosta pesuvati ottaa jo hanakammin lommolle itsensä ja piti jotain korvaavaa toimintaa keksiä. Ja yksi mun haaveista on ollut että joskus osaisin koiran opettaa nostamaan takajalat jotain vasten. Puuta/seinää vasten varmaan kaikkein helpointa näin nopeasti ajateltuna. Siinähän sitä koordinaatiota myös kasvatetaan aikaslailla.
Ultimaattinen tavoite olisi siis jotakuinkin tämän näköinen asento! (Ei löytyny tähän hätään muuta kuin video, mutta aika selkeä idea on!)

Nyttemmin ollaan siis (V:n kanssa enemmän, mutta periaate on sama molemmille) naksuteltu vaihe vaiheelta takajalkojen nostelua.
-Aloitettiin ihan sillä että takajalkoja liikutetaan seistessä mua päin. Mindille se tuntui olevan kauhean paljon vaikeampaa, se tarjosi koko ajan istumista ja joskus joutui vaan kattelemaan muutaman minuutin ajan muualle kun se istui ja istui..
-Sitten otin neliskanttisen sohvatyynyn joka oli sopivasti hieman kalteva että sai sellaisen laskevan/nousevan (mistä suunnasta nyt katsoo) korokkeen mille piti sitten niitä jalkoja siirrellä. Taaas, M tarjosi vain istumista sen päälle (-.-) ja V nosteli riemukkaana takajalkojansa siihen ylös.
-Kun tuo sujui Veeltä (M:ltä ei vielä oikein, istuminen on hauskempaa) niin korotin toisella sohvatyynyllä alle sitä ja sinne nostelua sitten. Poika on nopeesti oppiva!

-Nyt ollaan siirrytty jo seinään tutustumiseen. Mä oon miettiny että jotenkin tuntuu mahdottomuudelta että koira oikeasti älyäisi tarjota jotain mitä se ei todellakaan kovin luonnostaan tee. Mutta siellä se Valdokin vain nosteli jalkojaan jo hieman tuntumaa otettuaan, jäi vielä listalle vain toisen tassun varpaat, mutta selkeästi seinää vasten niitä nosteli. Hui! 


Jätettiin siis suoraan onnistuneeseen tassun nostoon seinäää vasten kesken. Ens kerralla se siis varmaan nostaa jo molemmat tassut seinää vasten, tuntuu että se oppii ihan ajatuksesta :D

Mindin kaa sit vaan plösöillään, se on tosi, tosi hyvä siinä ^__^

29.8.2013

Erikoisnäyttelyn Erittäin Hyvä

Lähinnä nyt muistiin itselle arvostelu ja kuvat, toki oon ylpeä Valdosta, myös käytöksestä, nyt ei ollut yhtään niin paljon puhinaa ja möhinää muille uroksille ja kehässä edellä kaksi olevaa meinasi ympärijuostessa vähän öristä niin V pysyi mulla mukana nätisti niistä huolimatta ;)

Tuomari Irina Petrakova
Koira Leodalma's Cerrassaan Commee
Rodunomainen lähestyttäessä
AVO EH


Good size. Looks Very compact. Good head & expression. Good eyes. Good neck. Moves well. Little bit low tailset. Little bit narrow and flat in chest. Nicely spotted.

Voi olla tyytyväinen :)






Nyt oon ite ollu kipeänä niin kerkeän jopa päivittää. Muuten on koulun kanssa paljon tekemistä ja loppuaika meneekin vain möllöttäessä ja tehdessä koulujuttuja ja koirien ja talouden pyörittämisessä. Kunhan tästä rytmi tasaantuu niin eiköhän jonkinlainen päivitystahtikin ala selkeentyä.

ps. haettiin Valdon kanssa pelastuskoiratoiminnan hakuryhmään, lupasi ilmoitella heti kun on syksyn treenit alkaneet (piti olla kaks viikkoa sitten..), mutta ei oo vielä mitään kuulunut. Harmittaa, toivottavasti on vain unohtanut, ehkä laittelen viestiä takaisin päin jossain vaiheessa että haloota haloo. Oli kuitenkin ihan myönteisesti laittanut parikin viestiä sitä ennen meidän ryhmään mukaan tulemisesta!

8.8.2013

Kesälomalaisen laiskat päivitykset

Kuvin on helppo kertoa mitä ollaan puuhattu!

Valdo kävi rannalla merkkamassa oman keppinsä omalla hepillään



Ja todistetusti noutaa vedestä..

..vähän syvempääkin itsenäisesti..

..mutta pitää silti välillä kurkotella vielä.

Mindillä vauhti on aina vähän..lujempi..

..myös poistullessa!

Löydettiin ihana uusi metsäpaikka, siellä on mooonta hehtaaria valloittamatonta lenkkireittiä. Juuri täydellistä!

Ja näin Valdon paikkamakuu sujuu tunnollisesti.

Tällaiselta näyttää koirien ruoka-annos usein, kyseessä Mindin annos n.200g lihaa ja 3-4dl nappulaa +piimä

Harvemmin saa kuvattua näitä vierekkäin, niin taas todistuaineistoa, että kyllä nää kavereita on!

Ja käytiin Valdon kanssa mätsärissä! Ja ennenkuin kukaan hihkuttaa, ei voitettu mitään, vaan kävin M&M:ssä käyttämässä tarjouksen, kaksi yhden hinnalla, ja ostin hienot uudet rukka-pannat!

31.7.2013

Koiraneuvolan parhaimmistoa osa1

Yksi mitä en tule koskaan ymmärtämään mitenkään koiran kannalta katsottuna loogisena toimintana ihmiseltä, on jääkausi ja sen eri osa-alueet, käsitellään nyt yhtä osa-aluetta tässä.

PeVi (Pertti Vilander) kouluttajien usein käyttämä ja monien suosittelema metodi on hyvin järjestelmällinen tapa ignoorata koira totaalisesti. 
Jääkauden periaatteet on listattuna PeVi:n foorumille aika selkeästi ensimmäiselle sivulle ko. keskustelusta. Lainaan tämän perushuomioimattomuuden ensimmäisen viikon osan:


Huomioimattomuus.
Huomioimattomuuden tarkoituksena on poistaa kaikki tavat jotka koiran mielestä tukevat sen asemaa ja näin saada koira tuntemaan epävarmuutta asemastaan. 



Ensimmäisen viikon aikana koiraa ei saa huomioida kotona millään tavoin eikä missään tilanteessa!
Koiraa ei saa koskea, katsoa, sille ei saa jutella eikä sitä myöskään saa kieltää. Jos kiellät koiraa, opetat sen saamaan huomiota pahaa tekemällä – ja pian olet vielä suuremmissa vaikeuksissa. 
Viikon ajan koiran tulee olla kuin tyhjää ilmaa. Koira ei saa koskea omistajiin, se ei saa tulla hakemaan huomiota tai tuomaan leluja. Koira ei saa olla kanssanne sohvalla, eikä nukkua vierellänne sängyssä.
Jos koira tulee liian lähelle ( omistajalla on oma henkilökohtainen alueensa jota koiran tulee kunnioittaa ) tulee sille vain murahtaa kiukkuisesti. Jos koiralla on tapana seurata omistajaa sisällä, tulee se estää mahdollisuuksien mukaan, pysähtymällä ja murahtamalla sille.
Katsekontaktin vaatiminen on ehdottomasti kielletty ,mutta murahdettaessa sitä saa katsoa silmiin.


Samalla jääkauden oppikirjaa noudattavien suusta kuulee usein tosi outoja lausahduksia ja ajattelin kertoa nyt yhdestä ja kirjoittaa sille "vastineen".


"Koira joka tuo lelua ja haluaa aloittaa leikin tai hakee huomiota, kokee olevansa pomo, eikä sitä pidä palkita ja kannustaa tekemään tätä"

-Eiiiii, koira joka tuo lelun ja näin haluaisi leikkiä ihmisen kanssa, on koira joka haluaa kontaktia ja leikkiä. Se on silloin sosiaalinen olento, jonka ei pitäisi tulla koiranomistajalle mielestäni yllätyksenä. 
Harrastaessa koiran kanssa kunnolla, on pennusta asti tärkeää että koira on oma-aloitteinen, näin sille on helppo myös opettaa uusia asioita kun se voi jopa itse tarjota oikeaa toimintoa. Jos sen jokaisen oma-aloitteisen yrityksen ottaa kontaktia torjuisi, koira lopettaa sen tarjoamisen, koska miksi se sitä tekisi, eihän se ole enää kannattavaa.


Mulle henk.koht. on tärkeää, että koiralla on halua ottaa minuun itse kontaktia, että se haluaa tarjota leikkiä, että se tykkää leikkiä mun kanssa. Tähän on päästy sillä että koiran pyytämiseen on vastattu usein ja annettu jopa voittaa leikki 99% ajasta. 


Ihminen ei vahvista omaa auktoriteettiaan sillä ettei se vastaa koiran leikki/kontaktipyyntöihin, se vahvistaa koiran oma-aloitteisuuden vähentämistä ja koiran haluttomuutta ottaa kontaktia itse. 

Koiralta kaiken huomion lopettamisella haetaan ehkä nollausta tilanteeseen, mutta en ymmärrä miksi mikään koira tarvitsisi niin rajua metodia. Koira ei ymmärrä miksi siihen ei oteta kontaktia, se ei ymmärrä että tilanne on sen aikaisemmasta käytöksestä johtuen.
Ehkä sillä saa paremmin huomion koiraan sen jälkeen, kyllähän koira on innoissaan kun yhtäkkiä aivan hiljaa ollut ihminen silittääkin sitä. Olisin varmasti minäkin jos en tietäisi muusta.
Ei se tee silti mitenkään koiran näkökulmasta siitä loogista toimintaa. Ei "ylempänä" olevatkaan koirat lakkaa täysin huomioimasta toista osapuolta, ikinä.

Suurinosa ongelmista johtuu puhtaasti epäjohdonmukaisuudesta. Ei siitä että on leikkinyt sisällä liikaa koiran kanssa tai huomioinut sitä ennenkuin lähdetään lenkille ulos tai hymyillyt kun se on tullut häntä heiluen vastaan töistä omistajan palattua.

Aihe on tooodella laaja, ja aion palata siihen taas joskus kun jaksan käsitellä. Ehdotuksia käsiteltävästä aiheesta saa heittää, jos inspis tulisi nopeammin :D

30.7.2013

Kieroon kasvanut

Parhaat ajatukset tuntuu löytyvän aina lenkillä kun miettii omia ajatuksia ja koiria. Tällä kertaa tuli mieleen kuinka paljon pentuaika oikeasti vaikuttaa koiraan.

Valdo ekana päivänä sosiaalistumassa perheeni luona

Siinä käveltiin, minä, Mindi ja Valdo. Kotia päin lähestyessä ja ihminen tulee nurkan takaa. Mun ensimmäinen ajatus on että Mindi kontaktiin. Ei se enää suuremmin noteeraa lähipihan ihmisiä ellei aivan yllätä nurkan takaa naaman eteen ja minä itekin säikähdä. Sisällä liukkaassa käytävässä on vielä petrattavaa, koska kohtaamiset on niin ahtaissa paikoissa ja Mindillä on heti uhatumpi olo.

Rupesin naureskelemaan mielessäni että useimmilla se varmempi koira on se vanhempi niistä. Ei se nuori, höselö teini, niinkuin minulla. Valdon kanssa voi mennä löysällä ja pitkällä hihnalla pihapiirissä, Mindin kanssa pitää olla tarkempana, ettei se myöskään saa tilaisuutta siihen että se kokisi olonsa uhatuksi. 

Ne jotka eivät tiedä vielä Mindin nuoruudesta, niin tarkempi selostus löytyy vanhimmista blogikirjoituksista, mutta lyhyesti että sen ollessa 8viikkoa (tai alle, mistä sitä tietää minkä ikäisenä se ja veljensä on luovutettu oikeasti) se joutui kotiin missä oli hurjan epävakaat omistajat ja olosuhteet hyvin epähygieeniset, epävarmat, sosiaalistus oli nollassa ja omistaja(t) äkkipikaisia ja epäjohdonmukaisia. Vasta 7-8kk ikäisenä se pääsi minun luokse. En ehkä ollut aivan ideaali omistaja, nuorempi ja kokemattomampi, mutta jonkinlainen fiksu tyyppi kuitenkin. Tekisin nyt selkeästi eri tavalla asioita kuin silloin, mutta minun luona ainakin sai ruokaa ja vettä, pääsi ulos ja sai hellyyttä ja rajoja. 

Sinne jäi silti ne tärkeimmät sosiaalistamisajat. 4vkoa-4kk on kaikkien väittämän mukaan paras ikävaihe koiralla opettaa ja näyttää kaikki uusi ja ihmeellinen maailmassa, kertoa mikä on ja mikä ei ole uhka, miten reagoida oikein ja antaa mahdollisimman paljon hyviä kokemuksia. 


Valdo on saanut nämä. Siksi sillä on tasapainoinen suhtautuminen myös kaikkeen uuteen (koska en vain voinut näyttää sille aivan kaikkea sinä aikana), se voi olla epäileväinenkin mutta minun sanoessa että se on ok, on Valdokin ihan ok. 


Valdo sai sosiaalistusta myös tonttulakin kanssa, parka

Mindillä on hankaluuksia vieläkin uskoa että ihminen ei olisi sille uhka ensimmäiset 15minuuttia. Sitten se saattaa jopa ihmisestä riippuen olla kaverikin sen kanssa. Jokaisen kanssa pitää käydä uusi tutustumisprosessi.

Samoin kuin sosiaalistusta leikkimisestä

Ja ekana päivänä myös siitä miten odotetaan nätisti portin toisella puolella

Ei tässä elämää suurempaa pohdintaa. Mulla on vain todella hyvä mahdollisuus nähdä mitä hyvin kasvatetusta koirasta voi tulla ja mitä vähäinen sosiaalistaminen voi tehdä. Kaksi hyvin erilaista koiraa kahdesta hyvin erilaisesta olosuhteesta lähtöisin. Ero on silminnähtävä. 

Ps. Kaksi tyttöä tuli samana iltana silittämään näitä, tai kysyivät ja laitoin Mindin maahan ja annoin näiden silittää Valdoa sitten. Ei kumpaakaan oikein kiinnostanut tytöt kun oli namia :)

7.7.2013

Valdo Oli Hyvä

Käytiin Mikkelissä sitten hakemassa H. Ihan oli oikeudenmukainen arvostelu, Valdo on vielä kehittymätön varsinkin liikkeistään ja rinnasta. Sillä on kyllä machon elkeet ja sielu mutta kroppa on vielä siellä 6kk-12kk iän tasolla :D Siitä aikuistumista odotellessa!

Arvostelu oli Harto Stockmarilta tällainen:

Urosmainen, vielä ilmava kokonaisuus. Oikeat pään mittasuht. Hyvä purenta. Etu-osan tulee kehityä. Suora olkavarsi. Normaalisti kehittynyt runko. Vielä kuroutunut alalinja. Luisu lantio. Etuliikkeiden tulee vakiintua.
Tarvitsee aikaa.


Eli aivan juuri oikeat mitä arvelin saavan. Mitään suurempia virheitä ei kuitenkaan ole, palikat ja runko on hyvä, kehittyvä ja kasvava poika vielä siis :)

Nuo-H siis tuloksena, ja on lapun mukaan "rodunomainen lähestyttäessä" eli tervehti tuomaria lipaisulla käteen ja sitten taas makkaran tapitukseen. Kiveksiä ei kokeillut! Eikä merkinnyt mitään, mutta Valdon palleja ei kyllä voi olla huomaamatta :D

Samassa kehässä NUOrissa oli Marnellin King Of Queens. Jonka tittelirivi on aika..iso :D mm.
HeJW-12 Marnellin King Of Queens (Helsinki Junior Winner)
ja pentu roppeja kuinkahan paljon :D

Noh, kasvua odotellessa! :) Tyytyväinen oon käytökseen näyttelypaikalla kuitenkin ja itseeni!

2.7.2013

Lifeguard

Ei meillä muuta 


1.7.2013

Show dog

Dallut on tosi usein liitettävissä näyttelykoiriksi. Ihan juuri siksi että niitä näkee paljon nimenomaan näyttelyitä "harrastamassa". Ite en kokenut että näyttelyt olis ollut mun juttu ikinä, mulle ei ole niin väliä onko mun koiralla just täydelliset kulmaukset tai onko häntä miten päin kiinnittynyt, kunhan se on terve ja hyvinvoiva. 

Toki tiesin että sijoituskoiran hankkiessani, näyttelyt tulisi olemaan yksi niistä missä "pitää" käydä. Onhan se nyt kasvattajalle suuntaa antava. Ei tosin yhden tai kahden tuomarin edessä käynnin jälkeen voi muodostaa kokonaiskuvaa siitä, millainen koira on jonkun muun mielestä rotumääritelmään verrattuna, tai nuorena se vielä on kehittyvä koira.

Meillä on nyt kuitenkin 6.7.2013 Mikkelissä ensimmäinen näyttely. Ehkä se on aikakin, onhan tuo jo yli 1,5vuotias!

Ja tottakai mua jännittää, vaikka en edelleenkään pidä näyttelytitteleitä koiran ulkomuodon arviona. Se ei vaikuta siihen miten minä näen Valdon :) 
Silti mua jännittää, onhan se hauska tietää millaisena joku ulkomuoto tuomari pitää mun koiraa ja mua jännittää millaisena kasvattaja pitää Valdoa (ei ole nyt vuoteen nähnyt Ouluun pyrähdyksen takia) ja miten Valdo käyttäytyy näyttelyssä!


Eiliseltä treeniltä, kurkikaula kurkottelee namupalaa :D

Valdo on höselööööö ja yhtään ei asiaa helpota kun en tiedä seisottaako se vapaasti vai "kuristaen". Eilen ystävän kanssa käytiin kokeilemassa kentällä, kuvat on vain ei-vapaasta seisotuksista. Samoin juoksutettiin ja voi että se meinaa peitsata usein! Voihan lihasjumit/liian hidas vauhti/byääääää.

Kuva on aikaisemmin joskus viikkoja sitten koirapuistosta, vapaata seisotusta

Toki voidaanhan me näinkin venytellä Valdoa seisomaan......................


Tämän postauksen ei ole tarkoitus olla mitenkään päin näyttelyitä arvosteleva tai niitä ihkuttava, tai mitään sen suurempaa, vaan ja ainoastaan tulevaa ensimmäistä näyttelyä jännittävä ja kuvia antava ja saa neuvoa ja jännittää meidän puolesta!

PS. Siellä on vain 10 dallua, eli 9 Valdon lisäksi O____O

11.6.2013

Videopostaus no2.

Mindin vuoro tuli kuin tulikin viimein tosiaan! Eikä mennyt edes kauaa, kyllähän tuota moviemakeria oppii käyttämään nopeasti, helppo kapistus!

Mindin videossa ei tosin nyt ole jääviä, sillä onnistuu ne ihan yhtä hyvin, jopa paremmin, kuin Valdolla. Se on niin paljon "hitaampi" liikkeissään että se jää mieluusti perään pelkällä käskylläkin, Valdolla pitää vielä vähän ennakoida ja hidastaa aina. Sanoisin että Mindin kanssa on ihan varmaa perus seuruuta. 


Ei sen kummasempaa, vire sillä ei varmaan koskaan tule olemaan sellainen kuin Valdolla, mutta eipä mihinkään olla tähtäämässäkään, kunhan mielenvirkistystä.
Kritiikkiä saa tietty siitä huolimatta antaa, ainahan on hyvä vähän hioa, ei tylsisty koira eikä emäntä! :)

10.6.2013

Tottelevaisuutta ja liikkuvaa kuvaa

Niinkin tylsän otsikon keksin, mutta siinäpä kiteytyy kaikki. Video, eiliseltä illalta kun kävin lähikentällä pientä tokoa ottamassa. Videossa lukee "part2" koska on toinenkin video, mutta en edes kehtaa näyttää sitä, sen ollessa niin kuraa! Valdolla oli vire ihan alhaalla ja keskeytin lopulta ja laitoin sen kiinni Mindin ajaksi. Kun tulin takaisin, niin yhtäkkiä kiinnostikin jo tehdä mun kanssa hommia.

Alussa näkyy silti pakote sen haistellessa maata, mutta sen jälkeen ei sellaisia tarvittukaan enää ;) 

Vire ei ole paras mahdollinen eikä suoritukset ylipäätään, me ollaan oltu parempiakin! Tässä on kuitenkin hyvin keskiverrollinen suoritus, kahdesta videosta yhdistetty, tauko välissä. Yhteensä siis treeniä oli ehkä 7,5minuuttia. 



Imutuksella nostan virettä, Valdo imuttuu tosi hyvin ja se on ihan täpönä aina. Kuten huomaakin sen askelluksesta. Jäävässä liikkeessä seisominen on vielä käsimerkin alla (tai käsi pysäyttää samalla). 

Mindin video tulee myöhemmin! Nyt enjoy this ja antakaa hirveesti palautetta ja kritiikkiä. 
Mitä tiedän jo:
-Mä katon koiraa aivan liikaa
-Mun ryhti on aivan liian huono
-Mun pitäisi palkata enemmän vasemmalle
-Seuruuttaa vähemmän, enemmän perusasentoa

ps. iPhone laatu 8)

6.6.2013

Selityksen makua, teknistä shaibaa

Muutamia asioita nyt tässä, koskien ihan blogia itseään, sen kirjoituksia, sen tyyliä, mun päivitystahtia, yleisesti teknisiä ja sisällöllisiä asioita.

Asioita mitkä on noussut ilmi (pääasiassa yhden foorumin blogi/kotisivujen arvostelu-aiheessa, mikä on musta ollut ihan järkevä paikka, sieltä saaden myös teknisiä neuvoja ja ajatuksia, miten saada toimivampi blogi, ulkonäölliset kysymykset onkin sitten ihan täysin mielipiteestä riippuvia):

A) Miksi minulla ei ole kuvia enempää blogissa?
-Koska minulla ei ole kameraa. Omistan vain ja ainoastaan kännykässä olevan kameran ja sillä yritän kuvailla mahd paljon kun muistan, että saan muistoja ja joitan asioita tallennettua mitä haluan muille ihmisille näyttää. Olen siis pääasiassa sen ja muiden ihmisten kuvaamisten varassa, ennenkuin ehkä joskus saan hommattua kunnon kameran.
Alkutekstien aikaan en omistanut edes sitä huonoa kameraa kännykästä, jossain vaiheessa minulla oli kamera lainassa, mutta sekin meni lopulta rikki poikki pinoon.
Joten, oletan että ihmiset nyt ymmärtävät kuvien laadun, niiden tylsyydenkin/kuvien määrän postauksien määrään nähden :)

B) Tekstien muuttuminen arkipäiväisemmäksi, minne jäi "asiapitoiset" tekstit?
-Jos lukee muutamia tekstejä taaksepäin, sieltä löytää lihaskunnosta, allergiasta, ja jopa pienistä ongelmista ja tokoilusta/treeneistä.
Mindin pelkoaggre on aika pitkälti käsitelty juttu, samoin kuin muutkin sen ongelmat. Ehkä ongelmista tulee kirjoiteltua kun niitä on ;)
En myöskään jaksa käsitellä aiheita, mitä käsitellään jo foorumeilla, ja mooonissa muissa blogeissa usein vielä samoilta näkökannoilta mitä itse edustan. Tuntuu vain kuin toistaisin, miksi ihmiset jaksaisivat lukea jo mitä ovat varmasti muualtakin lukeneet? Olisihan niitä aiheita ja onhan mulla tuolla kk sitten stressin ja hellyyden välisestä tutkimuksestakin otettu kantaaottava kirjoitus.

Blogi on ulkonäöllisesti ehkä joitakin miellyttävä ja joitakin se ei niin inspaa. Henk.koht. ei sinänsä kiinnosta :D Mä tykkään, se on pääasia. Sen toimivuus teknisesti on lukijoiden kannalta tärkeämpää, kunhan se ei aivan silmiä kirvele kun sivun avaa. Ja tällä hetkellä nämä sivut toimii minusta ihan hyvin, tai ainakin yritän pitää mahdollisimman simppelinä, en tosiaan kaipaa itse niin suuresti mitään sälää.

Toki, koska lukijoiden takia tätä (myös) kirjoitetaan, niin kaikki vinkit, valitukset, vitsat ja kehumiset otetaan vastaan. Marmatukset ja onnittelut, itkut ja surut ja kysymykset ja utelut.

Laitan nyt loppuun vielä kuvan miten Mindi viettää hellepäiviä sisällä!


Ja miltä Valdo näyttää kun se ei nuku vaan katselee mitä Mindiä kuvailen


26.5.2013

Vesipeto(ja)

Mindi rrrrrakastaa vettä. Valdo ei. Valdo pelkää sitä aivan hurjana. Suihkussa voi olla joo, muttei mielellään ja siis johonkin järveen tassun laittaminen on ollut aivan ällöä kauheaa yäääk, ei edes vesilammikkoon kadulla. Kun taas Mindi olisi jokaisessa sopivassa kohtaa vetämässä veteen polskimaan ja räiskimään menossa.

Eilen käytiin kuitenkin pyöräilemässä sellainen 9km (puolessa välissä pidettiin kunnon paussi viileässä asunnossa) molempien koirien kanssa, Valdo mulla ja Mindi tolla "miehekkeellä". Mindi kävi alussa ja lopussa ihan kunnolla uimassa ja lopussa päätettiin saada Valdo edes vähän sinne. 

Hankalaahan se oli, ite piti eka mennä melkein polvia myöten vielä aika viileään veteen ja sitten houkutella eka ruualla V:tä. Ruoka ei auttanut superahneelle koirallekaan, joten otettiin pieni pakottava veto mukaan. Ja yhtäkkiä sieltä se käppäili hyvin haparoivin ja epävarmoin askelin pikkuhiljaa syvemmälle, kun samalla rohkaisi joka askeleesta. Pienen palkan sai aina askeleen jälkeen ja rentona seisoskelun aikana. 

Lopputuloksena meillä oli yksi polskiva Mindi ja rintakehää myöten vedessä suhteellisen rentona oleva Valdo, jolle se oli huuurrrrjan iso saavutus!


Kuva on vain antamassa näyn siitä, että Valdo todella OLI vedessä :)

Mindistä kuva on kesältä -11, toisen Mirkun kuvaamana

24.5.2013

Ensimmäiset kutinat

Mä olen ollut niin tyytyväinen ettei näillä kummallakaan ole mitään allergiaoireita koskaan näkynyt. Dallujen yksi kirouksista, syynä pääasiassa pieni geenipooli.

Noh, nyt sitten iski Valdolle. Vaihdettiin ruoka tutuilta saaduista ruuista (brit ja acana) sams fieldiin kun sekin saatiin kaverilta, kaverin koiran nirsoillessa. Viikon-kaksi V sitä nyt oli syönyt kunnes huomasin tuossa pari päivää sitten että sehän syö vasenta takajalkaa. V nyt syö aina joskus Mindin korviakin, niin käsin vain lopettaa ja katsoin sitä. Jassåå, siellähän oli varpaiden välit ihan punaiset ja ilman karvaa. Ei ollut eka kerta kun söi sitä siis.

Kuvina kaksi varvasväliä mitkä oli syöty


Nyt sitten siihen dermacoolia suihkuteltu ja takaisin tuttuun jahti&vahtiin (extra energiana) siirrytty lihan kera, eilen vai toissapäivänä. Vielä syö tuota, mutta se on myös vielä avonainen että sinänsä se voi kutista nyt vain senkin takia.

Mindi onneksi ei mitään, se on kyllä osoittanut lähes täydellisen teräsvatsaisuutensa jo aikaa sitten. Se saa sitten hotkia nuo sams fieldit kun hyvin näyttää sopivankin :)


Törmäsimpä muuten dalmatiankoira-keskustelussa (en kerro missä niin en voi mitään kunnianloukkaussyytteitä saada :D) näihin ihaniin stereotyyppisiin väittämiin:
a) koiraa ei kannata opettaa istumaan ettei se tarjoa sitä näyttelyssä
b) kasvattaja tämän kertoi, uskon häntä

Oli aivan pakko kakaista että eihän se nyt aivan noin mene, toki jos pelkästään istumisen osaa, niin eihän se suurella todennäköisyydellä muuta tarjoakaan, mutta jos se osaa seisoa JA istua niin kyllä se siiinä seisomisessakin pysyy :)
On niin monia asioita, mihin vain vielä tuntuu törmäävän. Varmaan osa nykyisistä todistetuistakin asioista voi osoittautua joskus höpön löpöksi, mutta näillä mennään nyt!

12.5.2013

12,500 katselua, 60 lukijaa

Oi uskolliset seuraajat. Laitoin joskus ammoin muinoin samantyyppisen otsikon muistaakseni luvuilla 3,999 katselua ja 30 seuraajaa. Lukijat ovat tuplaantuneet ja katselut moninkertaistuneet.

Sen kunniaksi väänsin ihan itse omin pikku kätösin, uuden bannerin. (Mainittakoon että kuvat ovat vanhoja, koska en omista kameraa eikä laadukkaita kuvia ollut oikein hurjasti ja olen totaalisen uusavuton mitä kuvankäsittelyyn tulee, joten aikaa vierähti :D)

Kuitenkin yritän pysyä ihan aiheessakin.


Kuva mätsäreiden jälkeen kun autoon mentiin, Valdo mahtui jalkoihin edessä oikein hyvin nukkumaan :)

Valdo on aivan kakkapylly. Kämpän ollessa täynnä M:n juoksuhajuja, Valdo on enemmän tai vähemmän hereillä ollessaan haistelemassa niitä ja vähän tökkäisee nenällään. Joka kerta ulkoa sisälle tullessa, V luulee että M odottaisi oven takana ja vähän näyttää pettyneeltä kun ei olekaan, käy kuitenkin kiertämässä pikkuisen asuntoni varuilta, josko jostain nurkasta ilmestyisi.

Jotenka sen keskittyminen on vähän "lailai, kuuntelen, joo, juustopala, ai, Mindin haju housuissa, ainiin juustoa!"-luokkaa.

Kyllä se sitten kun sille vähän "ärähtää", eli mörähdän sille sen nimen. niin korvat avautuu ja katsekontakti löytyy. 


Mutta menimpä ahnehtimaan kun päätin kentälle lähteä ja ajatuksena vähän takapään käyttöä harjoitella lisää samoin kuin  paikkamakuuta. Pari väärässä paikassa nykäisyä niistä mun housuni hajuista nenään imemisen ja V lopetti halukkuuden tehdä töitä. Oma moka. I know. Juoksuisen nartun hajut ihan vieressä oli vaan liikaa. Sitten ei seuruuta enää tehty kentällä.
Paikkamakuuta kylläkin, kerran jopa niin että kentän läpi käveli meitä tuijottava sakemanni ja V makasi paikallaan välillä mua välillä sakua kattoen. Palkkasin kaks kertaa siinä, kunnes olivat läpi menneet. 


Matkalla kotiin sit Valdo seurasi ihan innoissaan ja palkkailinkin hurjasti siitä. 

Huvin vuoksi kokeilin paria seisomaan jäävää liikettä. Sanon vaan "paikka" ja V töksöttä jää seisomaan paikalleen. Jahas, se ainakin siis onnistuu ilman kummempaa treeniä :D 


                             
Valdo imurin vieressä nukkumassa, havahtui kun kuvaa otin


Valdo myös pelkäsi aiiiiivan kauheasti imuria tänään kun imuroin. Imuroinnin jälkeen laittelin nameja imuriin ihan kiinni, kaikkien osien lähelle. Lähinnä se sen liikkumista pelkäsi, eli laitoin niin että V joutuisi vähän työntämään osia sivuun että saa namin. Ja pienen epäröinnin ja rohkaisun jälkeen se sieltä popsi niitä ihan nätisti.
Pitäis vielä liikutella enemmän ja samalla sit tökkiä namia naamaan. 

Plus laitoin imurin keskelle lattiaa, jonka vieressä se sitten nukkuikin. Siedätyshoitoa parhaimmillaan!

10.5.2013

Joustavuutta arkeen

Otsikolla on nyt kaksoismerkitys.

Ensimmäisenä sillä että Mindi tosiaan juoksee ja koirat ei tosiaan samassa paikassa voi olla. Mindi on nyt viikon ollut mun kanssa yksin, kun tänään vaihtui kun Veen hoitaja lähtee vlopuksi pois. Eli Valdo mulle ja M äidille hoitoon "mummolaan".

Keskiviikkona käytiin mätsärissäkin Valdon kanssa (lainasin hoidosta iltapäiväksi!) mutta siitä pidempi selonteko ja kuvia myöhemmin kun kaveri saa kuvat käsiteltyä kamerasta koneelle ja mulle lähetettyä :)

Näin ollen koirat on saaneet vähän pörräillä ympäriinsä, sinne sun tänne juosta ja elää arkea ilman toisiaan. Valdo nyt sai hurmaavan Typy-dalmistytön seurakseen hoitopaikassa ja Mindi on nauttinut kuningattaren laatuajastaan! Se vaatiikin joustoa ja pääkoppaa että tähän kykenee ilman että hermot leviää koiralla (tai ihmisillä) kasaan ;)


Toinen joustoon liittyvä onkin sitten ihan lihaksisto.

Mindi on tosi notkea koira, jos niin voi sanoa. Sen venyttely tuntuu tosi hassulta, koska se ei tunnu koskaan olevan jumissa mistään. Meidän bravuurivenyttely (kyljet, vatsa, reidet sisältäen) onkin aikamoinen akrobaatti-venytys. Lisään selventävän kuvan, joka ei kuitenkaan selvennä mitään, mutta yrityksenä on! :D (oon aivan kauhea piirtämään paintilla, mutten jaksanut piirtää käsin ja ottaa kuvaa ja siirtää yms!)
Näin meillä venytellään Mindin kanssa. Eli M:n pää jalkojen välistä ja nostan sen takajalat ylös minun päätä kohti niin pystysuoraan kuin M vain antaa. Siinä ihan pieni hetki ja M tuntuu oikeasti nauttivan siitä hurjasti, joka kerta häntä heiluu ja laskiessa tulee uudestaan luokse.

Mutta Valdolla tuntuu että on koko takapää vähän jumissa, jostain enemmän, jostain vähemmän. 
Sen etujalat pystyy kyllä venyttelemään hyvin, mutta takajalkoja se ei anna laittaa taaksepäin kunnolla. Eli pitäisi lähteä ihan pienestä niitä venyttämään. 
Kylkialue (reidestä viimeiseen kylkiluuhun asti, eli vyötärö) tuntuisi samoin olevan jumissa, Mindillä se on paljon pehmeämpi, kun taas Valdolla kovempi, kuin se olisi koko ajan jännityksessä.

Valdo kuitenkin hyppii ja ravaa tarpeeksi kovassa vauhdissa. Mindi ei vain peitsaa melkein ikinä ja V heti hidastaessa laskee siihen, aivan harvoin joskus ravaa kävelyvauhdissa.

Katselin myös vanhoja seisotuskuvia. Valdon selkä tekee nykyään selkeästi laskevan "kyömyn" , kuin se vetäisi itseään kasaan (= lihakset vetäisi). 
Voittehan itsekin verrata, 5kk iässä ja nyt 1,5vuoden iässä. 

Eli hierojalle pitänee aikaa varata Valdolle, arjen vinkkejä takapään jumeihin otetaan myös vastaan, kevyen venyttelyn ja ravaamisen lisäksi! :)


5.5.2013

Kehityksen konkreettinen näkyminen

Pitkä postaus tulossa!

Käytiin lenkkeilemässä täällä uusia polkuja pitkin, oli mukavan näköistä aluetta, pitää hyvän ilman sattuessa lähteä Mindin kanssa kahdestaan pidemmällekin (sillä juoksut, Valdo hoidossa) ja tutkia lisää reittejä.

Mutta kun tultiin takaisin päin yhtä reittiä tässä menneellä viikolla, löysin selkeästi meidän tulevan treenikentän paikan. Sopivasti häiriötä, mutta kuitenkin pensasta/puuta edessä. Tolppia parikin joihin voi sitten koiran tai toisenkin sitoa jos joskus isommalla porukalla intoutuu siellä käymään.

Ollaan nyt Valdon kanssa keskitytty hurjasti siihen että miten perusasennossa liikutaan, miten se seuraa minun liikkeitä ja mihin suuntaan sen täytyy mennä.
Vaikka oon "pitkän linjan" naksuttelija, niin täytyy sanoa että Valdon kanssa tuota asennon sulavuutta ja peräpään käyttöä harjoiteltiin ihan sillä että liikuin ja omalla kehollani laitoin V:n siirtymään minne halusin ja palkkasin hyvästä käännöksestä/peräpään käytöstä/kontaktista samalla kun kääntyy jne. Se toimi. Veellä on tosi hyvä kontakti kääntyessäkin vasemmalle, mikä on oma kompastuskivi ollut aina Mindin kanssa. Se tekee pienessäkin tilassa terävää ja tarkkaa. Ei se ole malikan-tarkkaa, eikä dallusta mun taidoilla saakaan sellaista vielä, mutta sanotaanko että 1,5vee kömpelöhköksi urosdalluksi se on tosi tarkkaa.

Joten kun kentälle eksyttiin ja tilaa olikin yhtäkkiä 100mx50m sen normaalin 3mx3m sijasta, olihan se pakko kokeilla miten tuo rakki toimisi nykyään ulkona, kun on oikeastaan vain seuruuta lenkin ohessa pidetty yllä.

On se vaan, yksi uskomaton poika. Seuruu oli mukavaa, edistää se meinaa, mutta se ei minua haittaa ollenkaan niin paljon kuin jos se olisi perässä laahattava malli (niinkuin Mindillä on joskus ollut taipumusta). Sen innokkuuden osaan paljon helpommin valjastaa ja käyttää hyödyksi, kuin innostaa koiraa jota ei kiinnostaisi.

Minuutin treeni ulkona, seuruuta, käännöksiä, perusasentoa ja viimeisenä pieni maahan käsky ja luoksetulo. Mistä taas saan sanoa että mikä tuolla pojalla on. En ole opettanut sille kunnolla luoksetuloa eteen, en treenannut kuin ehkä kerran tai kaksi tämän 1,5vuoden aikana. Ja silti kun huusin sille "tänne" se tuli keskelle eteen tiiviiseen katsekontaktiin, nopealla juoksulla ja nopealla jarrutuksella.


Mindi on taas tasaisen varma ja helppo koira.

Monella voi olla ihmetyksenä että kun Valdon kanssa näiden tekstien perusteella tehdään enemmän, kehun sitä enemmän täällä, yleisesti että Mindi olisi jäänyt varjoon. Ei näin ole.

Mindin potentiaalin minä tiedän, sen kanssa on parasta lähteä illalla kahdestaan juoksemaan vetovaljaat päällä, tai ottaa fleksi ja lähteä rennolle kävelylle etsimään uusia reittejä.
M ei ole tokokoira, se osaa seurata plus muita perustokojuttuja, mutta sen paikka ei ole kentällä, sen vietti ei riitä siihen (muistan joskus sanoneeni että Mindillä on korkea vire, mutta niin se ensimmäinen koira sokaisee, nyt kun V on korkeavireinen dallu, M tuntuu flegmaattiselta). 

Mindi on mitä mainion perhekeskeinen ja rakastava koira, voin luottaa siihen että se osaa olla yksin nätisti pitkään, se tottelee lenkillä ja sisällä välillä melkein ajatuksesta jo. Se tykkää temppuilla, mutta enemmän se tykkää vain tietää että siitä pidetään ja sille on paikka täällä. 

En vaadi enempää kuin että meidän arki toimii. M ja V on niin yö ja päivä, ettei niitä edes oikein voi vertailla. Mindi on kuitenkin kehittynyt ja kehittyy varmasti edelleen ihmisten kanssa toimimisessa, miten olla rennosti. V on opettanut sille myös paljon ja varmasti opettaa vieläkin.



28.4.2013

Stressiin hellyyttä



Katselin Off the Leash:in kuvia ja tuli tämä kuva vastaan.

Siitä taas mieleen putkahti että kuinka itse hellyyttelen koiria. Kuinka paljon. Mindin ilme on varmasti juuri tuollainen kuin kärsivällä koiralla "onko tätä pakko kestää". Se on muutenkin sellainen jöröjukka.

Mutta rupesimpa miettimään että mitä vaikutusta hellyyden osoittamisella on koiriin.
Ihmisillä on todettu sen tuottavan paljon positiivisia vaikutuksia, kun ihminen hellii koiraa. Mm.se laskee verenpainetta, dementoituneet vanhukset saavat "järkeään" takaisin, vammaiset ihmiset saavat rohkeutta ja sosiaalisia taitoja kehitettyä nopeammin. Monia lukuisia muita terveydellisiä vaikutuksia psyykkisesti ja fyysisesti. Pelkällä koiran hellimisellä ja silittämisellä.

Pakkohan sen on siis vaikuttaa toisinkin päin!
Ensimmäisenä törmäsin tietoon että koiran helliminen vähentää koiran stressiä huomattavasti. Koirasuojissa olleet koirien, jotka saivat toisena päivänä ihmiseltä hellyyttä, kortisoni määrät (suora suomennos cortisolista, pahoittelen jos on väärin) olivat laskenet 9. päivään mennessä huomattavasti. Keho siis tuottaa kortisonia kun se on stressin alla.


Minulle se on jollain tavalla ollut itsestäänselvyys että tottakai hellyys tuo positiivista enemmän kuin negatiivista. Silti monella on käsitys että stressaantunutta ja ahdistunutta/pelokasta koiraa ei saisi helliä tai muuten ruokkisi sen tilaa vain hyväksymällä sen.
Nyt tämä kumoaa tämän. Koiratarha on varmasti hyvin stressaava paikka koiralle joka on ollut kadulla elämänsä tai ainakin osan. Silloinhan hellyyttä ei saisi osoittaa, muutenhan se stressi nousisi? Mutta se laskee. Se todistaa sen että se voi hyvinkin toimia myös muissa tilanteissa, vaikka käsitys on toinen.

Nyt pitää erottaa hellyyden osoitus ja rauhallinen olemus sekä hätääntynyt ja hermostunut rauhoittelu. Hellyys ei todellakaan tarkoita sitä että paniikissa olevaa koiraa rauhoitellaan itse paniikissa. Se varmasti ruokkiikin ahdistusta.

Hellikää koirianne siis paljon, niin minäkin aion tehdä, myös paikoissa jossa ehkä katsottaisiin sitä pahalla! ;)

Lähteet:

21.4.2013

Stressitönnä olelee

Stressi oli kyllä viikon sana. Stressi siellä, stressi täällä, ulos, sisälle, autoon, pakkaus, siivous, raha (tai sen puute).

Koiranruoka alkoi alkuviikosta loppua ja mietin että mistähän sitä nyt  pieraisisi. Kunnes katsoin petsien Kuopion koirat- yhteisöön ja siellä yksi ihana pelastava enkeli sanoi antavansa ilmaiseksi koiranruokaa! Wuhuu, meille vaan, nyt syö koirat hetken Brit:n Large Breed Junioria ja Acanan Large breed puppya. Kattelin että ihan jees ruokaa, paskan määrä on ehkä vähän enemmän kuin normaalisti j&v+lihalla mutta eikait siinä, kuhan ei ripulilla oo.

                                             

Pakastin on uudessa asunnossa mitättömän pieni, joten lihaa pitää kattoa miten sitä nyt systemois, saanko jonnekin kaverille hamstrattua isomman satsin tai sitten jostain kierrätyskeskuksesta isomman pakastimen kämppään.

Muuttopäivästä (perjantaina eli kaksi päivää sitten) mulla on aivan järjettömän kipeät lihakset vieläkin.
Mindi oli kaverilla hoidossa sen aikaa ja Valdo äitipuolen ja isän luona sitten ihan ekan yön, niin vain Mindi häsläsi täällä.

Nyt on molemmat kotona ja hyvin ovat sopeutuneet, ottavat rennosti, mikä on ihan huippua, eivätkä kummemmin ainakaan näin minun ollessa reagoi ääniinkään (eikä ääniä paljon kyllä kuulukaan).

                                    

Huomenna ekaa kertaa varmaan jäävät itsekseen tänne, voisin yrittää jonkun äänitysohjelman hankkia ennen sitä ja siitä kuunnella miten ovat täällä itsekseen.

Mutta eipä tässä, hyvin menee ja rullaa, tsekkaillaan läheisiä treenipaikkoja, M&M-treenihalli on tässä ihan lähellä kivasti ainakin !

                                     

16.4.2013

Savon mualle häntä koepien välissä

Joo, elikkä näin kävi, tehtiin pikainen reissu Oulun seutuville ja nyt palaillaan takaisin Kuopioon. Täällä on kuitenkin..kaikki!

Ouluun jää muutamia hyviä ystäviä, joista jo yksi tässä välissä kerkesi itsekin muuttaa Helsinkiin :D

Koirat on jo pakattu ja muutettu tänne, nyt asustellaan kaverin luona 22m2 yksiössä, mutta mukavalla paikalla, helppo lenkkeillä ja kaik lähellä. Koirat mahtuu hyvin, nää on täällä aikaisemmin viikon asuneet ja hyvin meni :)

Mutta katsellaan miten saa uuteen asetuttua (ja netin toimimaan) että saa kirjoitella uusien kulmien kauhu tilanteita!


6.4.2013

Millan-huumoria


Mulla ei ole suuresti mitään Millania vastaan, kyseenalaistan sen monia juttuja kylläkin, ja koen että jotkut asiat olisi varmasti voinut tehdä toisin. Joskus tuntuu että se puhuu aivan puuta heinää, joskus hällä on ihan loogisia ja hyviä juttuja.

Mutta niinkuin jokaisesta koirankouluttajasta joskus, Millaniinkin liittyvät kuvat/videot on vaan parhaita. Näitä vaan ymmärtää parhaiten jos ei vedä hernettä nenuunsa ;)


Tämä video on silti aivan lempparini.

3.4.2013

Dallun koulutus ABC

FB:n dalluryhmässä tuli keskusteltua siitä miten dalluja kannattaa kouluttaa. Ja kaikki tuntui olevan samaa mieltä siitä että vastaus on vähän.

Ei sanan merkityksessä, vähän, vaan "vähän".

Enkä nyt puhu jokapäiväisten toimintojen kouluttamisesta niinkuin hihnakävely, kotona hiljaa oleminen tai kiellettyjen asioiden jyrsiminen. Vaan lähinnä temput ja erilaisten harrastusten treenaaminen. Tosin, moni sama asia pätee myös arkielämän asioihin, soveltava ei ainakaan kyllästy.

Dallut kyllästyy nopeasti jos itse tekeminen ei ole sellaista mistä ne itsessään palkkaantuisivat. Agility saattaisi olla monelle sellaista. Porter-dallu on siitä hyvä esimerkki. Se vauhti on hyvän belginkin luokkaa, mikä on paljon isolta dallu-urokselta. Se tykkää agista niin paljon, että se myös tekee sitä innolla ja nopeasti.


Mindi ja Valdo on ihan erilaisia koulutukseltaan.
Mindi hidastelee namien tai lelujen kanssam, mutta vain sisällä. Ei se tykkää sisästreenauksesta, jotain tiettyjä pikkujuttuja on helppo ottaa, mutta ei mitään seuruuta kannata lähteä pilaamaan sisällä.
Valdo taas tekee häseltämällä ja innolla sisälläkin, se kestää enemmän toistoja (vaikken tee niitä paljon enempää siltikään) ja sille ruoka on lähes yhtä innostava ja viettiä nostava palkka kuin lelu.

Mä äsken taas naksuttelin noille. n.5minuuttia meni yhteensä molempiin koiriin. eli 2,5min/koira.
Sisällytin viiteen minuuttiin puukapulan pitoa suussa molemmille, Valdolle perusasentoa ja seuruuta ja paikalla olo maassa kun Mindin kanssa treenasi, myös näyttelyseisontaa. Mindille muutamien temppujen tekemistä kapulan lisäksi ja pienesti näyttelyseisontaa, aivan huvin vuoksi, paikallaolo kun Valdon kanssa treenasi.

2,5minuuttia näihin kaikkiin. Mietin jo että onko se liikaa? Meneekö mun koirat sekaisin? Uutta ja vanhaa ja lähes täysin lennosta toiseen asiaan. Koiraa saatoin välillä vaihtaa.

Sitten taas saattaaa tulla muutaman päivän tauko. Tai kahden viikon tauko. Tai vain alle vuorokauden. Harvoin tuntien sisällä toistan juuri tehtyjä asioita heti. Treenihallissa/treeneissä olisi eri juttu.

Mutta musta tuntuu, että jos teen vaikka 30min tauon, koirat tekee huonommin mitä 30min sitten tekivät.

On ihan tutkittu juttu että lepo edistää oppimista. Itseasiassa suurinosa oppimisesta tapahtuu levon aikana, koska et opi niin hyvin, jos et saa hyvää unta heti seuraavana yönä.

Miksei sama pätisi koiraan?
Kestää viikko, että uusi asia on kunnolla opittu ja aivoissa "kiinni".
Minulla on ollut huomio että viikon tauko on ollut kaikkein paras kun jotain uutta on treenattu se 1minuutti viimeksi. Valdo ja Mindi molemmat tekevät sen kuin vettä vaan, eikä ohjausta tarvita. (Jos on kyse sheippauksesta, niin sitten jatketaan vain eteenpäin).

Tietenkin minä teen myös päivittäisiäkin harjotteluja. Mutta puhun meillä parhaiten toimineesta ajasta. Kaikille koirille tai ihmisille se ei ole validi.

Dallujen koulutuksen ABC olisi minun käsityksen mukaan aika simppeli.
A) dallu tylsistyy helposti, tee vähän kerralla
B) Pidä joko itse tekeminen palkkaavana tai tekemisestä seuraa aina hyvä palkka
C) Anna dallun levätä kunnolla koulutuksen välillä

Lähteet:

1.4.2013

Luonnevikaiset omistajat

Miksei koiraa hankkiville ihmisille ole luonnetestejä? Siis sehän olisi aivan totaalista rahanhaaskausta ja aivan vitsillä tämänkin heitän enkä edes vedätä vaikka onkin aprillipäivä.

Mutta kuinka moni pystyy miettimään itseään omistajana koiran luonnetta kuvaavin termein.

Minä tuossa yhtenä iltana koirien ilta(yö)pissityksillä mietin näitä. Ja mä tajusin olevani ainakin herkkä. Mulle jää helpostikin huono kokemus pinnalle muutamiksi päiviksi ja sen jälkeen se laskee mutta jää pysyvästi hieman enemmän varautuneeksi tietyissä tilanteissa.

Ja koska nyt puhutaan ihan koira aiheista, niin puhun siis koirien kanssa toiminnasta, en yleisessä elämässä, koska koen että ihminen on myös aina hieman erilainen eri tilanteissa.

Esim. tuossa yhtenä päivänä jäätiin Mindin kanssa alaovelle kun naapuri jututti. Mindi oli alkuun ihan jees, haukahti vähän kun yllättyi (samoin kuin minä) kun naapuri puhutteli minua. Sitten se rauhottui. Mutta aivan yhtäkkiä se taas kääntyi naapuria päin ja rupesi haukkumurisemaan. Käskyllä taas kontrolliin ja sitten yhtäkkiä taas uusiksi. Olin itse ihan rento, eikä mua tilanne edes stressannut, Mindi oli musta tosi nätisti, kun se oli nätisti.

Tämän jälkeen oon taas pelännyt naapureiden kohtaamista käytävässä/ovilla. Muutaman päivän yllättävän paljonkin, ja mietin että yllättävän vahvasti se minuun vaikuttaa.


Olen minä ennenkin huomannut jännittäväni jonkun ilkeämmän asian jälkeen tiettyjä asioita ja paikkoja koirien kanssa samanlaiseen paikkaan/samanlaiseen asiaan uudelleen törmätessä. Mutta nyt mietin sitä eri näkökulmasta. Kuinka herkkä oikeasti olen? Mitä muita hyviä ja huonoja ominaisuuksia minussa on?

Olen temperamenttinen. Äkkipikainen, nopeasti hermonsa menettävä. Olen joutunut hurjasti opettelemaan itsehillintää, koska minulla on siihen kyky treenata itsekin, toisin kuin koirat ei sitä tajua opetella ilman ihmisen apuja ja tajusin että tarvitsen sitä lisää.
En edelleenkään ole zen-master, mutta parempi kuin 3vuotta sitten.

Herkkyys..olen jotenkuten herkkä. Sitä olen opetellut poistamaan vain menemällä asioihin, koska kuitenkin aina suurinosa menee hyvin, on vain niitä muutamia pieniä asioita jolloin menee huonommin.
Kovuutta minulla esiintyy aika harvoin, opin aika nopeasti kerrasta miten ei kannata tehdä.

Jääräpäisyys/itsepäisyys? Taistellut 30min mäyräkoiran kanssa että se päästää pallon pois suusta. Siis pitelemällä koiraa sylissä ja toisella kädellä pallosta odottaen että koira luovuttaa.
Mindin kanssa istunut maassa 1h odottaen että päästään koirapuistoon niin että se on rauhoittunut. 
Sanoisin että jonkinlaista jäärää minulta voi odottaa, en ole heti luovuttamassa. Taistelutahto, onko se nyt sitten sitä? 

Mun toimintakyky taas pysyy hyvänä kiperissäkin tilanteissa. Nopea, murto-osasekunnin päätöksen tekoa vaativa tilanne, ei ole mulle sellainen että lamaantuisin. useimmiten reagoin vielä sillä parhaalla tavalla tilanteeseen nähden. En tietenkään aina, mutta useimmiten. 

Eli olen herkkä en kova, taistelutahtoinen, terävä (temperamenttia lähimpänä) mutta hyvä hermorakenteinen. Olen ympäristöherkkä? 

Onneksi ihmisenä voin näitä analysoida ja miettiä, taas, miten parantaa ominaisuuksia. Olisiko tietty kovuus kuitenkin parempi, olenko kuinka yliherkkä, saisiko jääryyttä olla vähän vähemmänkin jne.

Kaikki on noin muuten hyvin, Mindin haavat parantunut todella hyvin ja nopeasti, seuraavana päivänä se olisi jo riehunut ulkona samaan normaaliin tahtiin. Pitänyt siis ihan pidätellä, hieman turvoksissa se vielä on reiän kohdalta.

29.3.2013

Rei'ityksellä pääsiäiseen

Mindi ja Valdo tappelee harvoin oikeasti tappelemalla. Rähähtelee ne toisilleen ja murahtelee jos joskus leikkiessä tulee liian kovasti päin tai osuu korvaan tai huuleen, tai jos on nukkumassa ja toinen tallaa päälle..

Mutta ovat ne muutaman kerran ottaneet yhteen. Yleensä monen asian summana, eikä mitenkään "typeristä" syistä ilman mitään provosoivaa.

Tänään kävi vähän inhottavammin. Kaveri tuli käymään, ihminen jota kumpikaan ei ole koskaan ennen nähnyt siis. Valdonhan nyt tiesi että se on ihan varmasti jees, mutta Mindin kanssa saisi taas hetken totutella.

Noh, annoin koirille luut (vapaana samassa tilassa, mutta Valdo menee aina makuuhuoneeseen itse ja Mindi jää olohuoneeseen, eli toisille puolille asuntoa, yksin ollessaankaan ne eivät niistä tappele, vaan löydän aina rennosti nukkuvat koirat kotoa) ja lähdin hakemaan kaveria alhaalta.
Tiesin, ettei ne ole välttämättä syöneet luita ennenkuin tullaan sisälle, mutta ajattelin ettei Mindi tule olohuoneesta, koska se ei ole ennenkään niin tehnyt.

Kävi eri tavalla. Valdo oli syönyt luun ja tuli tervehtimään makkarista eteiseen JA Mindikin tuli, ihmetellen uutta ihmistä, mutta oli jättänyt luun olohuoneeseen.
Mindi ärähti Valdolle ettei mene sinne ja siinä uusi ihminen, pieni tila, jännittynyt tilanne ja ärähdys, niin tilanne laukesi rähinään. Ja koska se on pieni, ei selvitty ihan pienellä rähinällä.

Molemmat saivat naarmuja ja pieniä reikiä. Valdolla on naarmu nenässä ja hyvin pieni reikä huulessa. Puhdistin ja ihan ok, ei edes arista niitä, eikä oo mitenkään syviäkään.

Mutta Mindille kävi vähän köpelömmin. Ei pahasti, enkä näe syytä eläinlääkäriin lähteä, meillä on kipulääkkeet ja hygieeniset siteet kotona. Eikä reikä ole iso. Ikävässä paikassa vain, kannuskynnen takana.

Reikä oli kuitenkin "syvä" eli verta tuli jonkin verran. Puhdistin, katselin haavan kunnolla ja laitoin steriilin painesiteen päälle.

Mindi varaa tassulle jonkin verran kävellessä, annoin kipulääkettä ja nyt se vain nukkuu.


Jos jotain "hyvää" asiassa voi nähdä, niin Valdon hellyyttävä huolenpito Mindiä kohtaan. Jos Mindi liikkuu niin Valdo liikkuu perässä.

Lepopäiviä siis Mindille tiedossa. 

21.3.2013

Karkumatkalle ja piikki ihoon

Eli käytiin hakemassa Valdon vuosirokotus. Nyt päästään sitten kolmen vuoden välein vaan käymään niinkuin Mindinkin kanssa.

Valdohan oli huippu, niinkuin aina. Eläinlääkäri kehui hurjasti Valdon lihaskuntoa. Eli ei tarvii olla huolissaan sen "rimpula"-syndroomasta ollenkaan. Painoa oli sellainen 30kg tyhjällä ja vähän kuralla olevalla vatsalla.
En ymmärrä mistä se noita lihaksia edes pieraisee, saman verran se liikkuu Mindin kanssa ja Mindi ei ole ollenkaan niin "muskelimasa". Ehkä se on se urosten juttu?

Nätistihän tuo osaa olla. Kaverin kyydillä menin jolla on vähän kiukkuisempi pieni musta koira, joka autolle mennessä ärähti Valdolle aivan V:n nenän edessä mutta V vain tavanomaisesti katsoi hämmästyneenä pientä kiukkusta hassua otusta! Jes!

Mutta jottei tää poika olisi aivan täydellinen niin pitihän senkin ensimmäistä kertaa karata toisen koiran luokse.
Tapahtuma olisi ollut vältettävissä jos mä olisin komentanut sen luokse aikaisemmin, niinkuin meinasin tehdä, mutta luotin ihan himpun verran liikaa sen kykyihin. Tai haluun tulla mieluummin mun luokse kuin koiran luokse.

Tällä mahtavalla kuvalla havainnollistan tilanteen, ettei tarvitse kaikkea selittää. Valdo siis kiipesi penkalle joka on polun ja jään välissä eikä polulle näe hyvin ja en edes tiennyt onko siellä ketään, sitten kun Valdo luoksetulokäskystä huolimatta ampaisi penkan toiselle puolelle, tajusin että siellä on ainakin ihminen.
Hirvää kyytiä rämpimään Mindin kanssa lumihangen läpi (joka siis upotti aika mukavasti yli polvien) ja mielessä perkelettä kiroten. Ei kuulunut kuitenkaan "hyi vihainen koira mene pois" tai "apua, se syö mun puudelin" huudahduksia joten pystyin olettamaan että ei nyt aivan hurjan vakavaa voi tapahtua.

Lopulta pääsin tilanteeseen ja huusin perkeleen säväyttämänä Valdolle käskyn tulla luokse, koska Mindin takia en olisi halunnut lähelle mennä toista koirakkoa ja sieltä se herra kipittikin sitten takaisin.

Mies onneksi ymmärsi hurjan hyvin ja pahoittelin kovasti tietty tapahtunutta. Ainakin itse olettaisin sellaista. Kyllä mulla on ainakin itsellä suopeita katseita irtokoirille vaikka karkaisikin.

Valdon eka kerta, onhan sillä ikää tosiaan jo se 1v ja 4kk, ehkä oli "aikakin".

Nyt sitten vain tarkempana asian kanssa!

12.3.2013

Tuli naksutin kaapista ulos..

..ja arvaa mikä oli lopputulos?

No koira joka osaa astua korokkeelle!

Mä oon ihan hävettävän vähän naksutellut Valdolle, tai sheipannut muutenkaan mitään. Seuruu on tehty imuttamalla ja hälventämällä ohjausta pois, perusasentoa samoin.
Joskus pentuna Valdoa naksuttimeen kyllä oon ehdollistanut ja jotain kosketusharjoituksia tehnyt. Mutta luvattoman vähän.

Noh, tänään illalla kaivoin sitten naksun esille ja kokeilin ihan muutaman kerran muistaako se ideaa ja muistihan se.
Ja kun perusasennossa on Valdon takapään käyttö vähän huonohkoa, niin mitäpä minä sille opettaisin mieluitenkin kuin pyllyn pyöritystä!

Eli puinen pyöreä luotto alustani esille ja eikun naksuttelemaan.

Mitä Valdo tarjoaa? Maahan menemistä, alustan kiertämistä, kellimistä, katsekontaktia, nenällä alustan koskettamista (aina naks) ja aina kun tassu vahingossakin osui alustaan niin naks.
Jostain syystä alustalle tassun laittaminen oli tosi outo ajatus Valdosta alkuun, tai ainakin Mindi tajusi aikoinaan homman paljon helpommalla.
Vaikka siis, eihän Valdollakaan mennyt kuin 4-5kourallista raksuja (isoja raksuja..elii..8-10kpl/koura raksua eliiii 32-50 toistoa) kun se jo nousi ekan kerran kuitenkin toisen tassun varaan alustalle, siitä hirveä naksutus niin kauan kunnes raksut loppui aina kädestä ja kehut päälle.

Onnistuneeseen suoritukseen lopetettiinkin sitten, parin päivän tauko jutusta ja katotaan sitten uusiksi. Valdolla tuntuu että se prosessoi pitkäänkin asiaa ja pitkäkin tauko asiasta tekee tosi hyvää. Siis nimenomaan uudessa jutussa. Sen jälkeen se on kuin jo melkein osaisi, varsinkin jos se on ollut loppusilausta valmis viime kerralla lopettaessa.

Mindin kanssa naksuttelin vain lisää takapään käyttöä. Mä oon ollu vähän höllä sille ja oon aina ite liikkunut samalla kun se on liikkunut, mutta nyt päätin jättää oman pyörimiseni pois ja annoin Mindin tepsutella söpöillä pienillä takatassuillaan hitaasti mutta varmasti eteeenpäin (tai sivullepäin, mitä lie).


Tulipa muuten mieleen näin myös että oon nyt ehkä viikon ajan miettinyt että onkohan Mindillä sittenkin furunkuloosia tassussa?
Sillä on yhdessä tassun varpaiden välissä olevassa nahkassa pieni haavauma, mikä on aina uusiutunut, oon vain ajatellut että se vain hankautuu jotenkin (vinot kun varpaat on) ja painaa erityisesti siitä kohtaa, mutta kun luin furunkuloosin kuvauksen:
Furunkuloosissa polkuanturoitten välissä oleva iho on arka ja punoittaa ja varpaiden väliin voi muodostua rakkuloita.
Oli mun ensimmäinen mielipide että sellainen pieni rakkulahan Mindillä on, se on kuin "sisäkerroksen" ihoa yrittäisi tulla ulos liian pienestä reiästä.

Eipä siinä, hoitona on pahassa tulehduksessa antibiootti, mutta aina se on mennyt puhtaana pitämisellä oli pian, lenkit vaan jää aina silloin lyhyeksi, kun se hankaa tosi inhottavasti ja Mindi alkaa nopeasti ontumaan sen takia jos pidemmälle menee (lenkin jälkeen vasta, mutta ei sekään ole kivaa).
Muutamassa päivässä aina ohi.


Vähän tämän näköinen, mutta pienempi on selkeästi tuo "rakkula" ei mitenkään noin iso

5.3.2013

Oletko koirasi luottamuksen arvoinen?

Voin rehellisesti sanoa etten ole aina ollut. Enkä varmasti tulevaisuudessakaan tule aina olemaan, mutta tavoitteena on että olen sellainen, aina.

Aiheena luottamus koiran ja ihmisen välillä on hyvin laaja. Missä kaikessa se vaikuttaa ja mitä kaikkea sillä voi korjata tai ennaltaehkäistä. Se syväluotsaa suhteen kokonaisuudessa, miten koirasi luottaa sinuun ja miten luotat koiraasi.

Kuinka monella on epävarmoja asioita koiransa suhteen? Luoksetulo, hihnakäytös, toisten koirien kanssa toimeentuleminen?
Niimpä niin, aika moni voisi nostaa varmasti kätensä ylös, ainakin itselleen jos ei julkisesti, siitä ettei luota koiraansa.

Koira luottaa omistajaansa hyvin paljon, vaikka tekisi virheitä ja vaikka antaisi pahojakin asioita tapahtua, koska se ei muistele menneitä, vaikka sille voi muodostuakin käytösmalleja niiden pohjalta.
En usko, että koira on menettänyt luottamuksen omistajaansa, vaikka sen päälle pääsisi toinen koira puremaan. Koiran "anteeksiantavaisuus" ihmisen erehdyksille on lähes rajaton.
Koiriaan hakkaavatkin ihmiset saavat koiriltaan hännänheilutuksia, enkä usko että koiran kohdalla voitaisiin mitenkään ajatella tukholma-syndroomaa. Se luottaa siihen joka kerta että ihminen tekisi sille vain hyvää.

Minulle tämä on jollain tavalla silmiä avaava. Minun koirat luottaa minuun, vaikka en ole täydellinen.



Jos minun koirani osaavat luottaa minuun kaikista virheistäni (ja niitä on paljon) huolimatta, minun pitää pystyä luottamaan niihin samalla tavalla.

Kuinka moni on huomannut että asiat menevät helpommin kun annat koiralle enemmän luottoa etkä hermoile sen käytöksestä tai asioista mitkä ehkä voisivat mahdollisesti mennä pieleen?

Voisin kuvitella että taas moni käsi nousee ylös.

Se että luottaa koiraan ettei mitään negatiivista tapahdu, on yleensä jo ainakin puoli voittoa ja koira todellakin vaistoaa sen, luotatko siihen vai et. Mitä enemmän vapauksia ja luottoa, sen paremmin yleensä asiat menee. Tämä ei tarkoita että koira saisi täydellisen vapaan kasvatuksen ja että mistään ei saisi kieltää tai käskyjä ei saisi antaa. Mutta pitäisi antaa mahdollisuus koiralle näyttää olevansa sen omistajan luottamuksen arvoinen.

Minä en ole antanut tarpeeksi, varsinkaan viime syksynä. Nyt talvella olen selkeästi höllentänyt ja lähtenyt uloskin paljon rennommin, ottanut vieraita vastaan kotiin sillä ajatuksella että Mindi osaa olla niiden kanssa. On aivan mahtavaa nähdä, että kun minun luottamus kasvaa, koirieni käytös paranee.

Aihe on laaja, mutta tätä minä eilen pohdiskelin.

Minulla on hyvä olo koirieni  kanssa, Valdon uskallan päästää enemmän ja enemmän vapaaksi, Mindin kanssa en tarvitse kuonopantaa. Pieniä asioita joillekin, isoja asioita minulle.

Minun täytyy vain luottaa, koska ainakin koirani luottavat minuun, aivan varmasti :)