Valdo, Herra Cerrassaan Commee, kohta 1v3kk ikää. Mihin katosi se pieni piipertävä ja hyvin vähän kyseenalaistava koira?
Mennään nyt asia-alue kerrallaan. Etten sotkeennu, koska muuten ei tule yhtään mitään ja kukaan ei saa mitään selvää tekstistä.
Valdon ulkoilu on oikein helppoa. Siellä on innokkuutta ja häseltämistä, ei vetämistä eikä räyhäämistä. Eli ongelmia ei ole, lähinnä itsehillinnän puutetta korjaamalla ja jokaisen hajun jälkeistä hepulin hallintaa lisäämällä, saa hihnakäytöksen ihan täydelliseksi.
Ainiin ja muiden koirien ohittaminen. Yksin menee hyvin, vaikka kontaktissa jos niin haluan. Ei sitä oikein kiinnosta. Mindin kanssa tilanne voi kiihtyä ja haukkua, muttei räyhäämällä, vaan lähinnä turhautumista koko tilanteesta ("miksi mindi haukkuu, mäkin haluan mukaan, miksen pääse tuon luokse, äää") ja lopettaa kun käskee.
Vapaana juoksee useinkin, pysyy lähellä, tulee käskystä luokse. Koira kaukanakaan ei haittaa, ei lähde perään tai viimeistään tulee käskystä takaisin. Eli siinäkin ihan eri juttu kuin Mindi, voi pitää aika hyvin irti.
Mutta ruokailu. Siihen on pitänyt panostaa ihan kunnolla, sääntöjä ja rajoja, kontrollia ja kontrollia.
Alkuunhan se meni niin että Valdo alkoi murisemaan Mindille. Koskaan ei ollut Mindi päässyt syömään Valdon kupista, koskaan ei oltu sen ruokailua häiritty tai mitään muuta tällaista, kunhan Valdo nyt vain päätti että on hänen aikansa alkaa puolustaa ruokaa. Siirryttiin siihen että ruokakuppia piteli aina joku ihminen. Se toimi oikein jees.
Syötin sen jälkeen myös Mindin ja Valdon erikseen. Mindi keittiössä, Valdo vessassa. Ettei tule mitään ärinöitäkään. Sekin toimi.
Kunnes alkoi tulla se että kun menin vessaan päästämään Valdoa pois ja ottamaan kuppia, Valdo alkoi murisemaan minulle ovelta. Huoh.
Eihän sitä voinut ottaa tosissaan. Iso koirahan tuo on, mutta en usko hetkeäkään että Valdo purisi tuosta. Yhden kerran laitoin sen väkisin istumaan, koska mulle on aika ehdoton ei tuo murina, mutta siitä murinan yltyessä, tajusin että ei, ei ei, ei tän koiran kanssa toimi tämä. Valdo on kuitenkin iso koira, vielä massaa saava, ei sen kanssa lähdetä fyysiseen "tappeluun" mitenkään.
Sen jälkeen murinaan on reagoitu käskyllä. "Istu, maahan". Jotain. Valdo tottelee kyllä, muristen, mutta tottelee. Otan kupin, pidän Valdon paikalla niin kauan kunnes murina lakkaa, annan käskyn katsoa minua silmiin ja sitten vapautan.
Nämä on niin outoja. Valdo on kuitenkin yksi tasapainoisimmista koirista mitä tiedän muuten, mutta sitten joku tällainen aivan hölmö juttu, joka tulee aivan puskista (kun murina on kohdistunut ennen Mindiin, yhtenä päivänä vain minuun JA Mindiin).
Ehdotuksia saa laittaa mitä tehdä, tällä hetkellä mennään tällä suuresti kontrolloidulla tilanteella, eli käskyjä tai syötän kädestä.
Valdo on aivan totaalisen mamman lussukka, nuolee naaman täysin käskyjen jälkeen eikä osoita enää mitään murinan merkkejä, kuin "pyytäisi anteeksi" tätä kuohuttavan väärää käytöstään, eikä tiedä mikä häneen meni :D Ahneus varmaankin. Päsilö.
