Turhautumisen hoitoa vahingonilolla

Onko minulla oikeus tuntea edes jonkinlaista mielihyvää siitä että muiden koirat käyttäytyy aivan uunosti?

Mietin tätä eilen illalla, illan lenkin ja koirapuistopyörähdyksen jälkeen (jäälle en suoraan sanottuna uskalla mennä monen päivän jatkuneen plussakelin takia ja metsässä on polveen asti upottava lumihanki).

Meidän piti lähteä hyvillä mielin ja kaikki sujui hyvin kunnes päästiin alaovelta ulos. Pihalla oli iso kasa amispoikia autonsa kanssa ja jalkojen alle iskeytyi tappavan liukas yhdistelmä jäätä ja vettä.

Tiedän että koirat ottaa minusta heti mallia, mutta vitutuskäyrä nousi jo tuossa vaiheessa aivan liian korkealle, olisi pitänyt vain laittaa roskat roskikseen ja käyttää koirat tarpeilla ja mennä sisälle. Mutta kun kaveri oli jo puistolle menossa niin pitihän sitä sitten lähteä.

Liukastellen ja luikastellen pihalta pois ja asfaltille (= lisää jäätä ja vettä) ja kiroillen itselle ja koirille jotka oli ihan "jeejee meillä on energiaa vaikka neljän belgin verran". Vitutuskäyrä nousee, lohdutan itseäni että "vain 1,5km puistolle, vain 1,5km ja sitten koirat pääsee vapaana kyntämään energiat pois".

Vastaan tulee hankalimmassa paikassa koira joka ohittaa nätisti meidät samalla kun minä tallaan Mindin varpaiden päälle sen pöristellessä ja Valdon miettiessä mitä tapahtuu ja hölmöillen hihnassa muuten vaan. Missä on ne hyvin käyttäytyvät rakit? Oikeasti, ei nämä tällaisia. Ja kertaan, että lenkki alkoi mennä vituralleen jo pihassa, koirat ottaa minusta mallia. "Puolet matkasta enää jäljellä..puolet vain".

1/3 matkasta ollessa jäljellä (500m noin siis) meni totaalihermo yrittää saada koiria kulkemaan vetämättä kun tajusivat minne ollaan menossa ja molemmat lyhyelle hihnalle ja selän taakse ja penkan viertä etteivät pääse ohi. Näin mentiin loppumatka, paitsi kun Mindin piti päästä kajauttamaan haisuli könkäreet penkan toiselle puolelle puskaan, ja se toimi ihan hyvin. Ärräpäitä oli jo tullut ihan tarpeeksi ja omatunto kolkutti jo että ei nämä lenkit tällaisia oikeasti ole, ei ole!

Puistolla odotti kaveri (ihana kaveri pelastaa aina hyvällä seurallaan) ilman koiraa tosin, ja toisella puolella oli pari vuotias hormoonihirmuinen uros ja me mentiin sitten "pienten puolelle" joka on onneksi aivan saman kokoinen.

Mindi hetken aidan vieressä haukahtaa kunnes kutsun sen luokse ja se on ihan ok. Valdoa kiinnostaa enemmän tämä toinen tapaus, muttei liikaa. No päätettiin kuitenkin jäädä katsomaan toisen omistajan kanssa miten homma menee, ja jätän Mindin kaverin kanssa toiselle puolelle ja otan Valdon sen nuoren uroksen kaveriksi.

Mindille iskee hätä että olen NIIN KAUKANA (!!!!) ja Valdoa ei kiinnosta uros. Uroksen omistaja kolisuttelee kolinapurkkia kun se yrittää dominoida Valdoa (Valdoa ei edelleenkään kiinnosta :D) ja mä olisin toivonut että olisi edes kysynyt minulta saako sitä käyttää, V vähän pelkää pauketta..Mutta sen ollessa ihan ok, annan omistajan helisytellä purkkiaan samalla naureskellen että eihän se mitään auta.

Lopulta mennään takaisin toiselle puolelle kun vieras uros yrittää aidan läpi omia Mindiä ja dominoi Valdoa minkä kerkiää vahtimiseltaan.

Ensimmäinen vahingonilon merkki näkyy huulillani kun Valdo tulee käskystä luokse iloisesti ja heti.

Hetki rallia vielä kunnes puiston eteen ajaa pakettiauton tapainen josta kuuluu hurja haukkuminen. Olen ihan "a-pu-a" ja nainen nousee autosta ulos.

"Mitä koiria sulla siellä on"

"Sakemanneja, uroksia"

"....Joo me lähdetään pois"

En yhtään luottanut siihen että nainen joka ajaa pakettiautolastillisen sakemanniuroksia koirapuistoon osaisi niitä liikuttaa lenkillä itsekseen hihnassa.

Ja Mindin päälle on tarpeeksi moni sakemanni käynyt aikaisemmin päälle, ettei se niitä siedä yhtään.

Kun lähdettiin pois niin vähän kauempaa näin kun tämä nainen peruuttaa auton koirapuiston portille ja päästää suoraan autosta ne aitaukseen. Kaveri oli jäänyt katsomaan (oli itse autolla) ja sanoi ettei mitään kontrollia niihin.

Olin hyvin vahingoniloinen kuullessani "RÄYHVUhRÄRRHAHDLADH"-äänet puistolta. Mun koirat käveli sentään nätisti loppuun asti ja pois mennessä aivan suberuber nätisti <3 p="">

Mulla on oikeasti TODELLA paljon kärsivällisyyttä huonosti käyttäytyvien koirien omistajille ja koirille, ei mun omatkaan ole mitään täydellisiä, kuten kertomuksesta huomaa. Enkä yleensä tunne mitenkään päin vahingoniloa näistä tapauksista.

Mutta eilen oman alkulenkin mennessä totaalisesti pieleen, ja muiden huonosti käyttäytyvien koirien myötä oman turhautumisen ja vitutuksen kadotessa, huomasin ja ymmärsin että mulla on oikeasti ihan hyvin käyttäytyvät koirat. Se pitää vain suhteuttaa! :D

Ruokailua ja mätsäreitä

Jos edes kerran kuukauteen kirjoittaa, se on varmaan jo tosi hyvä verrattuna kerran puoleen vuoteen?

Tässä on taas vaikka mitä kylläkin ehtinyt tapahtua.

Käytiin Kuopiossakin taasen ja koirat oli junassa aivan priimaa niinkuin aina. Jouluna siis viimeksi käytiin. Vähän meinasi pitää toiselle koiralle murahtaa kun se haukkui ja vinkui, mutta ei kummempaa. Nätisti nukkuivat pääasiassa matkan ajan.

Näin Kuopion vierailulla nukkuivat lähekkäin, on ne oikeasti ihan kavereita!

Konduktööri oli sitä mieltä että ei olisi Mindi saanut olla viereisellä penkillä, ellei sillä ole erillistä paikkalippua..Lemmikkitilassa oli noin 30paikkaa ja yhdellä paikalla meidän lisäksi oli matkustaja. Eli siis tilaa olisi ollut kyllä vaikka muille jakaa, mutta kun ei saa niin ei saa! Mindi matkusti sitten sylissä ja Valdo lattialla mun takin päällä. Meni se niinkin :)

Kuva on jouluiselta junamatkalta, aika leppoisasti meni siis sekin :)

Taidettiin käydä mätsäreissäkin tuon ruokapostauksen jälkeen.

Kaverin kanssa lähdettiin ja pienten kehien piti alkaa 12.30 minne kaverin koira meni. Noh, sehän alkoi n. 14.30, ja isojen kehät jotka oli 15.30 niin alkoi öbaut ajoissa, mutta kesti sinne melkein 18 asti. Eli oltiin noin kuusi tuntia paikalla.

Voin kertoa, että Valdoa väsytti sen jälkeen.

Punainen nauha saatiin tällaisella käsittelyllä ja tutkimisella ja seisotuksella. 

Isojen punaisten kehässä ei kyllä sitten pärjätty, enkä ollenkaan ihmettele. Valdo vähän päälle vuosikas ja muut hienosti käyttäyviä arvonsa tuntevia hyvin seisovia aikuisia. Hahahah, Valdo höselsi, mutta ei silti ensimmäisenä kehästä poistettu, varmaan puolet lähti ensin. Mutta tulipahan kokeiltua taasen,

 tarvii seisotus- ja juoksutustreenausta :)

Kuopiosta kun vähän päälle viikko sitten kotiuduttiin, koirat tulikin sitten flunssaan. Hienosti Mindi aivasteli hurjana ja Valdo yski. Nytten Mindi tuntuu jo jonkin verran parantuneen pahimmasta flunssastaan ja Valdo vielä välillä yskii limaa.

Mutta kummatkin on ihan virkeitä olleet, leikkineet ja ulkona haluaisi enemmän kuin mitään vetää rallia. Ruokahalutkin on säilyneet ennallaan.

Mistä päästäänkin siihen että Valdo ja Mindi syö nykyään samassa tilassa! TITTIDII! Mikä voisi olla paremmin. Ei olla rähisty, murinoita välillä päästelty, mutta mitä vähemmän puutun asiaan, sen vähemmän tulee ääntäkään. 

Pitää ottaa videota tai kuvaa tai jotain kännykällä miten ruokailut menee Ja otan tietty sen näteimmän tänne! 

Tästä kuvasta ehkä vähän näkee kokoeroa ja sitä miten paljon miehisempi Valdosta on alkanut tulla:) Koirat odotti kun tehtiin kaverin kanssa vohveleita!

Oikeastihan Valdo näyttää vielä tältä:

Hahahahah, isonenä!