Rei'ityksellä pääsiäiseen

Mindi ja Valdo tappelee harvoin oikeasti tappelemalla. Rähähtelee ne toisilleen ja murahtelee jos joskus leikkiessä tulee liian kovasti päin tai osuu korvaan tai huuleen, tai jos on nukkumassa ja toinen tallaa päälle..

Mutta ovat ne muutaman kerran ottaneet yhteen. Yleensä monen asian summana, eikä mitenkään "typeristä" syistä ilman mitään provosoivaa.

Tänään kävi vähän inhottavammin. Kaveri tuli käymään, ihminen jota kumpikaan ei ole koskaan ennen nähnyt siis. Valdonhan nyt tiesi että se on ihan varmasti jees, mutta Mindin kanssa saisi taas hetken totutella.

Noh, annoin koirille luut (vapaana samassa tilassa, mutta Valdo menee aina makuuhuoneeseen itse ja Mindi jää olohuoneeseen, eli toisille puolille asuntoa, yksin ollessaankaan ne eivät niistä tappele, vaan löydän aina rennosti nukkuvat koirat kotoa) ja lähdin hakemaan kaveria alhaalta.

Tiesin, ettei ne ole välttämättä syöneet luita ennenkuin tullaan sisälle, mutta ajattelin ettei Mindi tule olohuoneesta, koska se ei ole ennenkään niin tehnyt.

Kävi eri tavalla. Valdo oli syönyt luun ja tuli tervehtimään makkarista eteiseen JA Mindikin tuli, ihmetellen uutta ihmistä, mutta oli jättänyt luun olohuoneeseen.

Mindi ärähti Valdolle ettei mene sinne ja siinä uusi ihminen, pieni tila, jännittynyt tilanne ja ärähdys, niin tilanne laukesi rähinään. Ja koska se on pieni, ei selvitty ihan pienellä rähinällä.

Molemmat saivat naarmuja ja pieniä reikiä. Valdolla on naarmu nenässä ja hyvin pieni reikä huulessa. Puhdistin ja ihan ok, ei edes arista niitä, eikä oo mitenkään syviäkään.

Mutta Mindille kävi vähän köpelömmin. Ei pahasti, enkä näe syytä eläinlääkäriin lähteä, meillä on kipulääkkeet ja hygieeniset siteet kotona. Eikä reikä ole iso. Ikävässä paikassa vain, kannuskynnen takana.

Reikä oli kuitenkin "syvä" eli verta tuli jonkin verran. Puhdistin, katselin haavan kunnolla ja laitoin steriilin painesiteen päälle.

Mindi varaa tassulle jonkin verran kävellessä, annoin kipulääkettä ja nyt se vain nukkuu.

Jos jotain "hyvää" asiassa voi nähdä, niin Valdon hellyyttävä huolenpito Mindiä kohtaan. Jos Mindi liikkuu niin Valdo liikkuu perässä.

Lepopäiviä siis Mindille tiedossa. ♥

Karkumatkalle ja piikki ihoon

Eli käytiin hakemassa Valdon vuosirokotus. Nyt päästään sitten kolmen vuoden välein vaan käymään niinkuin Mindinkin kanssa.

Valdohan oli huippu, niinkuin aina. Eläinlääkäri kehui hurjasti Valdon lihaskuntoa. Eli ei tarvii olla huolissaan sen "rimpula"-syndroomasta ollenkaan. Painoa oli sellainen 30kg tyhjällä ja vähän kuralla olevalla vatsalla.

En ymmärrä mistä se noita lihaksia edes pieraisee, saman verran se liikkuu Mindin kanssa ja Mindi ei ole ollenkaan niin "muskelimasa". Ehkä se on se urosten juttu?

Nätistihän tuo osaa olla. Kaverin kyydillä menin jolla on vähän kiukkuisempi pieni musta koira, joka autolle mennessä ärähti Valdolle aivan V:n nenän edessä mutta V vain tavanomaisesti katsoi hämmästyneenä pientä kiukkusta hassua otusta! Jes!

Mutta jottei tää poika olisi aivan täydellinen niin pitihän senkin ensimmäistä kertaa karata toisen koiran luokse.

Tapahtuma olisi ollut vältettävissä jos mä olisin komentanut sen luokse aikaisemmin, niinkuin meinasin tehdä, mutta luotin ihan himpun verran liikaa sen kykyihin. Tai haluun tulla mieluummin mun luokse kuin koiran luokse.

Tällä mahtavalla kuvalla havainnollistan tilanteen, ettei tarvitse kaikkea selittää. Valdo siis kiipesi penkalle joka on polun ja jään välissä eikä polulle näe hyvin ja en edes tiennyt onko siellä ketään, sitten kun Valdo luoksetulokäskystä huolimatta ampaisi penkan toiselle puolelle, tajusin että siellä on ainakin ihminen.

Hirvää kyytiä rämpimään Mindin kanssa lumihangen läpi (joka siis upotti aika mukavasti yli polvien) ja mielessä perkelettä kiroten. Ei kuulunut kuitenkaan "hyi vihainen koira mene pois" tai "apua, se syö mun puudelin" huudahduksia joten pystyin olettamaan että ei nyt aivan hurjan vakavaa voi tapahtua.

Lopulta pääsin tilanteeseen ja huusin perkeleen säväyttämänä Valdolle käskyn tulla luokse, koska Mindin takia en olisi halunnut lähelle mennä toista koirakkoa ja sieltä se herra kipittikin sitten takaisin.

Mies onneksi ymmärsi hurjan hyvin ja pahoittelin kovasti tietty tapahtunutta. Ainakin itse olettaisin sellaista. Kyllä mulla on ainakin itsellä suopeita katseita irtokoirille vaikka karkaisikin.

Valdon eka kerta, onhan sillä ikää tosiaan jo se 1v ja 4kk, ehkä oli "aikakin".

Nyt sitten vain tarkempana asian kanssa!

Tuli naksutin kaapista ulos..

..ja arvaa mikä oli lopputulos?

No koira joka osaa astua korokkeelle!

Mä oon ihan hävettävän vähän naksutellut Valdolle, tai sheipannut muutenkaan mitään. Seuruu on tehty imuttamalla ja hälventämällä ohjausta pois, perusasentoa samoin.

Joskus pentuna Valdoa naksuttimeen kyllä oon ehdollistanut ja jotain kosketusharjoituksia tehnyt. Mutta luvattoman vähän.

Noh, tänään illalla kaivoin sitten naksun esille ja kokeilin ihan muutaman kerran muistaako se ideaa ja muistihan se.

Ja kun perusasennossa on Valdon takapään käyttö vähän huonohkoa, niin mitäpä minä sille opettaisin mieluitenkin kuin pyllyn pyöritystä!

Eli puinen pyöreä luotto alustani esille ja eikun naksuttelemaan.

Mitä Valdo tarjoaa? Maahan menemistä, alustan kiertämistä, kellimistä, katsekontaktia, nenällä alustan koskettamista (aina naks) ja aina kun tassu vahingossakin osui alustaan niin naks.

Jostain syystä alustalle tassun laittaminen oli tosi outo ajatus Valdosta alkuun, tai ainakin Mindi tajusi aikoinaan homman paljon helpommalla.

Vaikka siis, eihän Valdollakaan mennyt kuin 4-5kourallista raksuja (isoja raksuja..elii..8-10kpl/koura raksua eliiii 32-50 toistoa) kun se jo nousi ekan kerran kuitenkin toisen tassun varaan alustalle, siitä hirveä naksutus niin kauan kunnes raksut loppui aina kädestä ja kehut päälle.

Onnistuneeseen suoritukseen lopetettiinkin sitten, parin päivän tauko jutusta ja katotaan sitten uusiksi. Valdolla tuntuu että se prosessoi pitkäänkin asiaa ja pitkäkin tauko asiasta tekee tosi hyvää. Siis nimenomaan uudessa jutussa. Sen jälkeen se on kuin jo melkein osaisi, varsinkin jos se on ollut loppusilausta valmis viime kerralla lopettaessa.

Mindin kanssa naksuttelin vain lisää takapään käyttöä. Mä oon ollu vähän höllä sille ja oon aina ite liikkunut samalla kun se on liikkunut, mutta nyt päätin jättää oman pyörimiseni pois ja annoin Mindin tepsutella söpöillä pienillä takatassuillaan hitaasti mutta varmasti eteeenpäin (tai sivullepäin, mitä lie).

Tulipa muuten mieleen näin myös että oon nyt ehkä viikon ajan miettinyt että onkohan Mindillä sittenkin furunkuloosia tassussa?

Sillä on yhdessä tassun varpaiden välissä olevassa nahkassa pieni haavauma, mikä on aina uusiutunut, oon vain ajatellut että se vain hankautuu jotenkin (vinot kun varpaat on) ja painaa erityisesti siitä kohtaa, mutta kun luin furunkuloosin kuvauksen:

Furunkuloosissa polkuanturoitten välissä oleva iho on arka ja punoittaa ja varpaiden väliin voi muodostua rakkuloita.

Oli mun ensimmäinen mielipide että sellainen pieni rakkulahan Mindillä on, se on kuin "sisäkerroksen" ihoa yrittäisi tulla ulos liian pienestä reiästä.

Eipä siinä, hoitona on pahassa tulehduksessa antibiootti, mutta aina se on mennyt puhtaana pitämisellä oli pian, lenkit vaan jää aina silloin lyhyeksi, kun se hankaa tosi inhottavasti ja Mindi alkaa nopeasti ontumaan sen takia jos pidemmälle menee (lenkin jälkeen vasta, mutta ei sekään ole kivaa).

Muutamassa päivässä aina ohi.

Vähän tämän näköinen, mutta pienempi on selkeästi tuo "rakkula" ei mitenkään noin iso

Oletko koirasi luottamuksen arvoinen?

Voin rehellisesti sanoa etten ole aina ollut. Enkä varmasti tulevaisuudessakaan tule aina olemaan, mutta tavoitteena on että olen sellainen, aina.

Aiheena luottamus koiran ja ihmisen välillä on hyvin laaja. Missä kaikessa se vaikuttaa ja mitä kaikkea sillä voi korjata tai ennaltaehkäistä. Se syväluotsaa suhteen kokonaisuudessa, miten koirasi luottaa sinuun ja miten luotat koiraasi.

Kuinka monella on epävarmoja asioita koiransa suhteen? Luoksetulo, hihnakäytös, toisten koirien kanssa toimeentuleminen?

Niimpä niin, aika moni voisi nostaa varmasti kätensä ylös, ainakin itselleen jos ei julkisesti, siitä ettei luota koiraansa.

Koira luottaa omistajaansa hyvin paljon, vaikka tekisi virheitä ja vaikka antaisi pahojakin asioita tapahtua, koska se ei muistele menneitä, vaikka sille voi muodostuakin käytösmalleja niiden pohjalta.

En usko, että koira on menettänyt luottamuksen omistajaansa, vaikka sen päälle pääsisi toinen koira puremaan. Koiran "anteeksiantavaisuus" ihmisen erehdyksille on lähes rajaton.

Koiriaan hakkaavatkin ihmiset saavat koiriltaan hännänheilutuksia, enkä usko että koiran kohdalla voitaisiin mitenkään ajatella tukholma-syndroomaa. Se luottaa siihen joka kerta että ihminen tekisi sille vain hyvää.

Minulle tämä on jollain tavalla silmiä avaava. Minun koirat luottaa minuun, vaikka en ole täydellinen.

Jos minun koirani osaavat luottaa minuun kaikista virheistäni (ja niitä on paljon) huolimatta, minun pitää pystyä luottamaan niihin samalla tavalla.

Kuinka moni on huomannut että asiat menevät helpommin kun annat koiralle enemmän luottoa etkä hermoile sen käytöksestä tai asioista mitkä ehkä voisivat mahdollisesti mennä pieleen?

Voisin kuvitella että taas moni käsi nousee ylös.

Se että luottaa koiraan ettei mitään negatiivista tapahdu, on yleensä jo ainakin puoli voittoa ja koira todellakin vaistoaa sen, luotatko siihen vai et. Mitä enemmän vapauksia ja luottoa, sen paremmin yleensä asiat menee. Tämä ei tarkoita että koira saisi täydellisen vapaan kasvatuksen ja että mistään ei saisi kieltää tai käskyjä ei saisi antaa. Mutta pitäisi antaa mahdollisuus koiralle näyttää olevansa sen omistajan luottamuksen arvoinen.

Minä en ole antanut tarpeeksi, varsinkaan viime syksynä. Nyt talvella olen selkeästi höllentänyt ja lähtenyt uloskin paljon rennommin, ottanut vieraita vastaan kotiin sillä ajatuksella että Mindi osaa olla niiden kanssa. On aivan mahtavaa nähdä, että kun minun luottamus kasvaa, koirieni käytös paranee.

Aihe on laaja, mutta tätä minä eilen pohdiskelin.

Minulla on hyvä olo koirieni  kanssa, Valdon uskallan päästää enemmän ja enemmän vapaaksi, Mindin kanssa en tarvitse kuonopantaa. Pieniä asioita joillekin, isoja asioita minulle.

Minun täytyy vain luottaa, koska ainakin koirani luottavat minuun, aivan varmasti :)

Paikkamakuu-riemua

Oon nyt muutaman iltana treenannut koiria ihan jotain pikkujuttuja, desi e-energianappuloita per koira, näin karkeasti.

Toisella on aina ollut paikalla makuu käskynä, Valdo suorittaa tosi nätisti sitä (en ymmärrä miten kun sitä ei olla siihen paljon ollenkaan treenattu) mutta Mindillä on vähän isompia ongelmia, esim kun sanon "tänne" käskyn, jos en tarpeeksi painota sitä että Valdolle on käsky osoitettu, eikä neiti nartulle.

Muuten noi nyt ihan jees. Loppuun tehty ihan pikainen yhdessä paikkamakuu-treeni (10-15s).

Oon myös aina ihaillu niitä koirakoita joiden koirilla on pää maassa paikkamakuun aikana, se on niin paljon parempi paikkamakuuna kuin pää ylhäällä.

Ja kun käskin Valdon ja Mindin maahan, Valdo laitto automaattisesti pään maahan asti!!

Eikä siinä, se teki sen toisenkin kerran kun olin käynyt palkkaamassa! Mikä sitä vaivaa? Mistä se osaa nämä jutut ilman että sille opetan näitä? :D

Onko ihmisillä kokemuksia koirista jotka oikeasti tuntuu tietävän mitä pitää tehdä, ilman että sille on opetettukaan? Valdolla on niin monta asiaa mitkä se on tuntunut luonnostaan osaavansa, ja oon ihan O__o - ilmeellä kun en tiedostavasti ainakaan ole sellaisia edes treenannut.

Aivan hurja otus tuo, mutta kyllä se vaan on mahtava.

Mindi on myös aivan ihana, mutta se ei vaan yksinkertaisesti ole toko-koira. Varsinkaan sisällä. Sille toimii temppuilu ja naksuttelu paljon paremmin :) Siinä se onkin hyvin taitava tyttö!

Mitä koirani luulee osaavansa

Koska mulla on tällainen nörttisieni-olo, kerron tällaiset tosi tylsät tiedot mitä Mindi ja Valdo osaa! Jeeeee, ihanaa!

Mindin taitolista ei ole mitenkään pitkä siihen nähden että aikaa olisi ollut vaikka mihinkä, aika on vain mennyt hyvin paljon kaikenlaiseen arkikäytöksen opetteluun ja uusien käytösmallien muodostamiseen.

Valdo taas olisi todella oppivainen ja oppisi nopeasti jos sen kanssa yhtään enemmän tekisi, mutta voihan laiskuus tämän talven aikana ollut. Oon ollut niin "perussessen" omistaja kuin olla ja voi!

En listaile erikseen mitä kumpikin osaa, menisi ihan tyhmäksi. Kerron käskysanan, mitä se tekee ja osaako kummatkin sen vai vain toinen.

Ja koetan lajitella ne jollain tavalla arki/hupikäskyihin. Katsotaan mitä saadaan aikaan.

Arkikäskyt (mitä arjessa käytetään):

Istu: istuu perseelleen tai hännän päälle, tai jaloilleen, tai vinottain (tai menee maahan) ja melkein pysyy siinä kunnes vapautan. Molemmat osaa.

 Maahan/Maa: Paikkamakuu-tyyppinen maahan meno, etujalat edellä, ellei mennä istumisesta. Valdo "kylki"-tempun (myöhemmin rakkaat, myöhemmin) opittuaan on hurjasti halunnut tarjota sitä maahan mennessä. Both can do it.

Paikka: Pysyy siinä mitä tekee (makaa, istuu, seisoo, kävelystä pysähtyy, toimii jäävässä seisomisessa käskysanana.). Molemmille toimii.

Pois: käsimerkin kanssa yleensä osoittaen mihin suuntaan pois pitää mennä. Yleensä peruutetaan ensin 1-2 askelta, sitten enemmän kun sanotaan kunnolla. Both handle it.

Käsimerkki+sormien napsautus: koiran pitää mennä käden osoittamaan suuntaan, heti. Molemmille tuttu juttu.

Sormien napsautus: korostaa käskyä, hiukan "ei riitä" tapainen merkitys, esim Mindin perusasennossa, jos se on vino, sormia napsauttamalla se korjaa sen. Kumpikin osaa niissä tempuissa missä osataan.

Tänne/Tule/Nimi/vihellys: Luoksetulo käskyt, kaikki käy, molemmat osaa. Valdo tulee luokse myös jos sille huutaa "Hugatsipugatsipögätsi", mutta en nyt koe sellaista niin käskyksi tilanteessa jossa oikeasti myös vaadin luoksetulon loppuun asti.

Toinen puoli: Vaihtaa minun puolta kummalla kävelee. Mindi osaa, Valdo vaiheissa. Mindi jää yleensä myös jalkoihin.

Taakse: Siirtyy kävelemään hihnassa mun taakse. Mindi osaa. Yleensä yrittää tulla sen jälkeen jalkojen välistä takaisin, tai lähinnä pitää nähdä mitä edellä tapahtuu!

Juo vettä: Juo käskystä vettä jos on sellainen tilanne että keskeyttää jostain syystä, jos nyt ei ollenkaan janota niin ei se juo. Mindi osaa.

Tee kakka/pissi: Molemmat osaa tehdä tarpeensa käskystä, paitsi Mindi ei kakkaa jos sitä ei yhtään kakata. Valdo kakkaa koska se on sellainen mamman poika että pitää turauttaa köriläät jos niin käsketään.

Irti: Päästää sen mitä on suussa, pois. Molemmat osaa, Valdolla on yleensä joku paperi suussa ja se tarttuu kieleen eikä se saa sitä pois vaikka yrittäisi. Mindi taas haluaisi syödä paperin.

Nätisti: Ottaa makupalan nätisti kädestä eikä niin että sormet olisivat nakkeja. Molemmat osaa, Valdo ottaa mielestää nätisti kun syö vain sormenpäät!

Ei/Ärr/Perkele/Loppu: Kieltokäsky ja tekeminen mitä tekeekään pitää heti lopettaa. Mindi yleensä kokeilee toista kautta tehdä ja Valdo lopettaa ja tuijottaa "anna nami"-katseella.

Hmm. En oikeasti keksi enempää, usein teen vain epämääräisiä äännähdyksiä ja näytän käsimerkkiä kun haluan koirien toimivan. :D

Temppukäskyt (mitä ei ns. tarvita arjessa mutta on joskus sielläkin käteviä): 

Anna tassu: Antaa tassun (minulle oikean, niiden vasemman). Molemmat osaa

Anna toinen: Antaa toisen tassun. Molemmat osaa.

Anna molemmat: Antaa molemmat tassut. Yllättävää, eikö?

Väli: Kävelee jalkojen ali minun suoraan kävellessä. (kiemurtelee, u know). Mindi osaa, Valdo harjoittelee.

Kasi: Tekee kasin jalkojen ympärille kun seison jalat haarallaan. Mindi osaa, Valdo katsoo vierestä.

Yy: Mindi nostaa vasenta etutassua. Valdo katselee taas vierestä.

Pyöri: Pyörii etujalat alustan päällä. Mindi osaa.

Perus: Perusasentoon meneminen etukautta. Mindi osaa, Valdo harjoittelee.

Sivu: Perusasentoon meneminen takakautta, Mindi osaa, V ei toivottavasti koskaan opikaan.

Vierellä: Perusasennosta seuraaminen, tai oikeastaan mistä tahansa seuraamiseen vasemmalle puolelleni katsekontaktin kanssa.

Koske: Koske esinettä minkä osoitan, nenällä. Mindi osaa.

Hyppää: Hyppää sen päälle/yli mitä osoitan (kivelle, esteen yli, sohvalle u name it). Molemmat osaa, tai Mindi varmasti, Valdolla ei tosin oo tullu tilannetta missä se ei älyäis.

Tuu tähän: Laittaa etutassut mun syliin/rinnalle/olkapäille. Mindi yleensä nostaa itsensä siitä vielä syliin, Valdolla se jää pusuttelu asteelle.

Anna pusu: Antaa pusun. SURPRISE! Molemmat pusuttelee käsksystä.

Valo: Mindi painaa valonkatkaisijaa.

Palvo: Mindi kumartuu "leikkiasentoon" eli perse pystyssä ja etutassut maassa. Valdo ei osaa palvoa, se jumalaton.

Etsi: Mindi etsii sen mitä olen piilottanut (ihminen, pallo, nameja). Valdo höseltää!

Kylki: Valdo menee vasemmalle kyljelleen makaamaan ja Mindi oikealle kyljelleen. Pää maahan vielä.

Ja taas. En keksi enempää, jos joskus tulee mieleen niin ehkä tänne muokkailen.

Lista ei tosiaan ole mitenkään pitkä, mä toimin hirveästi ilman käskyjä ja monet temput osataan iha sormella napsauttaen ja vähän vihjaisten, oon tosi laiska keksimään käskysanoja. :D

Arkena tämä korostuu varmaan vielä enemmän. Koirat kuitenkin toimii ihan hyvin näinkin eivätkä tunnu olevan sekaisin kun tärkeimmille on kuitenkin käskysanat.

Kommentteihin voi lisätä jos tulee jotain erikoisuuksia mieleen :)