Stressiin hellyyttä

Katselin Off the Leash:in kuvia ja tuli tämä kuva vastaan.

Siitä taas mieleen putkahti että kuinka itse hellyyttelen koiria. Kuinka paljon. Mindin ilme on varmasti juuri tuollainen kuin kärsivällä koiralla "onko tätä pakko kestää". Se on muutenkin sellainen jöröjukka.

Mutta rupesimpa miettimään että mitä vaikutusta hellyyden osoittamisella on koiriin.

Ihmisillä on todettu sen tuottavan paljon positiivisia vaikutuksia, kun ihminen hellii koiraa. Mm.se laskee verenpainetta, dementoituneet vanhukset saavat "järkeään" takaisin, vammaiset ihmiset saavat rohkeutta ja sosiaalisia taitoja kehitettyä nopeammin. Monia lukuisia muita terveydellisiä vaikutuksia psyykkisesti ja fyysisesti. Pelkällä koiran hellimisellä ja silittämisellä.

Pakkohan sen on siis vaikuttaa toisinkin päin!

Ensimmäisenä törmäsin tietoon että koiran helliminen vähentää koiran stressiä huomattavasti. Koirasuojissa olleet koirien, jotka saivat toisena päivänä ihmiseltä hellyyttä, kortisoni määrät (suora suomennos cortisolista, pahoittelen jos on väärin) olivat laskenet 9. päivään mennessä huomattavasti. Keho siis tuottaa kortisonia kun se on stressin alla.

Minulle se on jollain tavalla ollut itsestäänselvyys että tottakai hellyys tuo positiivista enemmän kuin negatiivista. Silti monella on käsitys että stressaantunutta ja ahdistunutta/pelokasta koiraa ei saisi helliä tai muuten ruokkisi sen tilaa vain hyväksymällä sen.

Nyt tämä kumoaa tämän. Koiratarha on varmasti hyvin stressaava paikka koiralle joka on ollut kadulla elämänsä tai ainakin osan. Silloinhan hellyyttä ei saisi osoittaa, muutenhan se stressi nousisi? Mutta se laskee. Se todistaa sen että se voi hyvinkin toimia myös muissa tilanteissa, vaikka käsitys on toinen.

Nyt pitää erottaa hellyyden osoitus ja rauhallinen olemus sekä hätääntynyt ja hermostunut rauhoittelu. Hellyys ei todellakaan tarkoita sitä että paniikissa olevaa koiraa rauhoitellaan itse paniikissa. Se varmasti ruokkiikin ahdistusta.

Hellikää koirianne siis paljon, niin minäkin aion tehdä, myös paikoissa jossa ehkä katsottaisiin sitä pahalla! ;)

Lähteet:

http://blog.dogbreedstore.com/2010/08/02/effects-of-human-affection-endure-many-days-for-shelter-dogs/

http://www.sathy.fi/terapiakoirahelmi.html

Stressitönnä olelee

Stressi oli kyllä viikon sana. Stressi siellä, stressi täällä, ulos, sisälle, autoon, pakkaus, siivous, raha (tai sen puute).

Koiranruoka alkoi alkuviikosta loppua ja mietin että mistähän sitä nyt  pieraisisi. Kunnes katsoin petsien Kuopion koirat- yhteisöön ja siellä yksi ihana pelastava enkeli sanoi antavansa ilmaiseksi koiranruokaa! Wuhuu, meille vaan, nyt syö koirat hetken Brit:n Large Breed Junioria ja Acanan Large breed puppya. Kattelin että ihan jees ruokaa, paskan määrä on ehkä vähän enemmän kuin normaalisti j&v+lihalla mutta eikait siinä, kuhan ei ripulilla oo.

                                             

Pakastin on uudessa asunnossa mitättömän pieni, joten lihaa pitää kattoa miten sitä nyt systemois, saanko jonnekin kaverille hamstrattua isomman satsin tai sitten jostain kierrätyskeskuksesta isomman pakastimen kämppään.

Muuttopäivästä (perjantaina eli kaksi päivää sitten) mulla on aivan järjettömän kipeät lihakset vieläkin.

Mindi oli kaverilla hoidossa sen aikaa ja Valdo äitipuolen ja isän luona sitten ihan ekan yön, niin vain Mindi häsläsi täällä.

Nyt on molemmat kotona ja hyvin ovat sopeutuneet, ottavat rennosti, mikä on ihan huippua, eivätkä kummemmin ainakaan näin minun ollessa reagoi ääniinkään (eikä ääniä paljon kyllä kuulukaan).

                                    

Huomenna ekaa kertaa varmaan jäävät itsekseen tänne, voisin yrittää jonkun äänitysohjelman hankkia ennen sitä ja siitä kuunnella miten ovat täällä itsekseen.

Mutta eipä tässä, hyvin menee ja rullaa, tsekkaillaan läheisiä treenipaikkoja, M&M-treenihalli on tässä ihan lähellä kivasti ainakin !

                                     

Savon mualle häntä koepien välissä

Joo, elikkä näin kävi, tehtiin pikainen reissu Oulun seutuville ja nyt palaillaan takaisin Kuopioon. Täällä on kuitenkin..kaikki!

Ouluun jää muutamia hyviä ystäviä, joista jo yksi tässä välissä kerkesi itsekin muuttaa Helsinkiin :D

Koirat on jo pakattu ja muutettu tänne, nyt asustellaan kaverin luona 22m2 yksiössä, mutta mukavalla paikalla, helppo lenkkeillä ja kaik lähellä. Koirat mahtuu hyvin, nää on täällä aikaisemmin viikon asuneet ja hyvin meni :)

Mutta katsellaan miten saa uuteen asetuttua (ja netin toimimaan) että saa kirjoitella uusien kulmien kauhu tilanteita!

Millan-huumoria

Mulla ei ole suuresti mitään Millania vastaan, kyseenalaistan sen monia juttuja kylläkin, ja koen että jotkut asiat olisi varmasti voinut tehdä toisin. Joskus tuntuu että se puhuu aivan puuta heinää, joskus hällä on ihan loogisia ja hyviä juttuja.

Mutta niinkuin jokaisesta koirankouluttajasta joskus, Millaniinkin liittyvät kuvat/videot on vaan parhaita. Näitä vaan ymmärtää parhaiten jos ei vedä hernettä nenuunsa ;)

Tämä video on silti aivan lempparini.

Dallun koulutus ABC

FB:n dalluryhmässä tuli keskusteltua siitä miten dalluja kannattaa kouluttaa. Ja kaikki tuntui olevan samaa mieltä siitä että vastaus on vähän.

Ei sanan merkityksessä, vähän, vaan "vähän".

Enkä nyt puhu jokapäiväisten toimintojen kouluttamisesta niinkuin hihnakävely, kotona hiljaa oleminen tai kiellettyjen asioiden jyrsiminen. Vaan lähinnä temput ja erilaisten harrastusten treenaaminen. Tosin, moni sama asia pätee myös arkielämän asioihin, soveltava ei ainakaan kyllästy.

Dallut kyllästyy nopeasti jos itse tekeminen ei ole sellaista mistä ne itsessään palkkaantuisivat. Agility saattaisi olla monelle sellaista. Porter-dallu on siitä hyvä esimerkki. Se vauhti on hyvän belginkin luokkaa, mikä on paljon isolta dallu-urokselta. Se tykkää agista niin paljon, että se myös tekee sitä innolla ja nopeasti.

Mindi ja Valdo on ihan erilaisia koulutukseltaan.

Mindi hidastelee namien tai lelujen kanssam, mutta vain sisällä. Ei se tykkää sisästreenauksesta, jotain tiettyjä pikkujuttuja on helppo ottaa, mutta ei mitään seuruuta kannata lähteä pilaamaan sisällä.

Valdo taas tekee häseltämällä ja innolla sisälläkin, se kestää enemmän toistoja (vaikken tee niitä paljon enempää siltikään) ja sille ruoka on lähes yhtä innostava ja viettiä nostava palkka kuin lelu.

Mä äsken taas naksuttelin noille. n.5minuuttia meni yhteensä molempiin koiriin. eli 2,5min/koira.

Sisällytin viiteen minuuttiin puukapulan pitoa suussa molemmille, Valdolle perusasentoa ja seuruuta ja paikalla olo maassa kun Mindin kanssa treenasi, myös näyttelyseisontaa. Mindille muutamien temppujen tekemistä kapulan lisäksi ja pienesti näyttelyseisontaa, aivan huvin vuoksi, paikallaolo kun Valdon kanssa treenasi.

2,5minuuttia näihin kaikkiin. Mietin jo että onko se liikaa? Meneekö mun koirat sekaisin? Uutta ja vanhaa ja lähes täysin lennosta toiseen asiaan. Koiraa saatoin välillä vaihtaa.

Sitten taas saattaaa tulla muutaman päivän tauko. Tai kahden viikon tauko. Tai vain alle vuorokauden. Harvoin tuntien sisällä toistan juuri tehtyjä asioita heti. Treenihallissa/treeneissä olisi eri juttu.

Mutta musta tuntuu, että jos teen vaikka 30min tauon, koirat tekee huonommin mitä 30min sitten tekivät.

On ihan tutkittu juttu että lepo edistää oppimista. Itseasiassa suurinosa oppimisesta tapahtuu levon aikana, koska et opi niin hyvin, jos et saa hyvää unta heti seuraavana yönä.

Miksei sama pätisi koiraan?

Kestää viikko, että uusi asia on kunnolla opittu ja aivoissa "kiinni".

Minulla on ollut huomio että viikon tauko on ollut kaikkein paras kun jotain uutta on treenattu se 1minuutti viimeksi. Valdo ja Mindi molemmat tekevät sen kuin vettä vaan, eikä ohjausta tarvita. (Jos on kyse sheippauksesta, niin sitten jatketaan vain eteenpäin).

Tietenkin minä teen myös päivittäisiäkin harjotteluja. Mutta puhun meillä parhaiten toimineesta ajasta. Kaikille koirille tai ihmisille se ei ole validi.

Dallujen koulutuksen ABC olisi minun käsityksen mukaan aika simppeli.

A) dallu tylsistyy helposti, tee vähän kerralla

B) Pidä joko itse tekeminen palkkaavana tai tekemisestä seuraa aina hyvä palkka

C) Anna dallun levätä kunnolla koulutuksen välillä

Lähteet:

http://www.tiede.fi/artikkeli/303/oppia_uni_kaikki

http://www.health.harvard.edu/press_releases/can-you-learn-while-you-sleep

Luonnevikaiset omistajat

Miksei koiraa hankkiville ihmisille ole luonnetestejä? Siis sehän olisi aivan totaalista rahanhaaskausta ja aivan vitsillä tämänkin heitän enkä edes vedätä vaikka onkin aprillipäivä.

Mutta kuinka moni pystyy miettimään itseään omistajana koiran luonnetta kuvaavin termein.

Minä tuossa yhtenä iltana koirien ilta(yö)pissityksillä mietin näitä. Ja mä tajusin olevani ainakin herkkä. Mulle jää helpostikin huono kokemus pinnalle muutamiksi päiviksi ja sen jälkeen se laskee mutta jää pysyvästi hieman enemmän varautuneeksi tietyissä tilanteissa.

Ja koska nyt puhutaan ihan koira aiheista, niin puhun siis koirien kanssa toiminnasta, en yleisessä elämässä, koska koen että ihminen on myös aina hieman erilainen eri tilanteissa.

Esim. tuossa yhtenä päivänä jäätiin Mindin kanssa alaovelle kun naapuri jututti. Mindi oli alkuun ihan jees, haukahti vähän kun yllättyi (samoin kuin minä) kun naapuri puhutteli minua. Sitten se rauhottui. Mutta aivan yhtäkkiä se taas kääntyi naapuria päin ja rupesi haukkumurisemaan. Käskyllä taas kontrolliin ja sitten yhtäkkiä taas uusiksi. Olin itse ihan rento, eikä mua tilanne edes stressannut, Mindi oli musta tosi nätisti, kun se oli nätisti.

Tämän jälkeen oon taas pelännyt naapureiden kohtaamista käytävässä/ovilla. Muutaman päivän yllättävän paljonkin, ja mietin että yllättävän vahvasti se minuun vaikuttaa.

Olen minä ennenkin huomannut jännittäväni jonkun ilkeämmän asian jälkeen tiettyjä asioita ja paikkoja koirien kanssa samanlaiseen paikkaan/samanlaiseen asiaan uudelleen törmätessä. Mutta nyt mietin sitä eri näkökulmasta. Kuinka herkkä oikeasti olen? Mitä muita hyviä ja huonoja ominaisuuksia minussa on?

Olen temperamenttinen. Äkkipikainen, nopeasti hermonsa menettävä. Olen joutunut hurjasti opettelemaan itsehillintää, koska minulla on siihen kyky treenata itsekin, toisin kuin koirat ei sitä tajua opetella ilman ihmisen apuja ja tajusin että tarvitsen sitä lisää.

En edelleenkään ole zen-master, mutta parempi kuin 3vuotta sitten.

Herkkyys..olen jotenkuten herkkä. Sitä olen opetellut poistamaan vain menemällä asioihin, koska kuitenkin aina suurinosa menee hyvin, on vain niitä muutamia pieniä asioita jolloin menee huonommin.

Kovuutta minulla esiintyy aika harvoin, opin aika nopeasti kerrasta miten ei kannata tehdä.

Jääräpäisyys/itsepäisyys? Taistellut 30min mäyräkoiran kanssa että se päästää pallon pois suusta. Siis pitelemällä koiraa sylissä ja toisella kädellä pallosta odottaen että koira luovuttaa.

Mindin kanssa istunut maassa 1h odottaen että päästään koirapuistoon niin että se on rauhoittunut. 

Sanoisin että jonkinlaista jäärää minulta voi odottaa, en ole heti luovuttamassa. Taistelutahto, onko se nyt sitten sitä? 

Mun toimintakyky taas pysyy hyvänä kiperissäkin tilanteissa. Nopea, murto-osasekunnin päätöksen tekoa vaativa tilanne, ei ole mulle sellainen että lamaantuisin. useimmiten reagoin vielä sillä parhaalla tavalla tilanteeseen nähden. En tietenkään aina, mutta useimmiten. 

Eli olen herkkä en kova, taistelutahtoinen, terävä (temperamenttia lähimpänä) mutta hyvä hermorakenteinen. Olen ympäristöherkkä? 

Onneksi ihmisenä voin näitä analysoida ja miettiä, taas, miten parantaa ominaisuuksia. Olisiko tietty kovuus kuitenkin parempi, olenko kuinka yliherkkä, saisiko jääryyttä olla vähän vähemmänkin jne.

Kaikki on noin muuten hyvin, Mindin haavat parantunut todella hyvin ja nopeasti, seuraavana päivänä se olisi jo riehunut ulkona samaan normaaliin tahtiin. Pitänyt siis ihan pidätellä, hieman turvoksissa se vielä on reiän kohdalta.