Vesipeto(ja)

Mindi rrrrrakastaa vettä. Valdo ei. Valdo pelkää sitä aivan hurjana. Suihkussa voi olla joo, muttei mielellään ja siis johonkin järveen tassun laittaminen on ollut aivan ällöä kauheaa yäääk, ei edes vesilammikkoon kadulla. Kun taas Mindi olisi jokaisessa sopivassa kohtaa vetämässä veteen polskimaan ja räiskimään menossa.

Eilen käytiin kuitenkin pyöräilemässä sellainen 9km (puolessa välissä pidettiin kunnon paussi viileässä asunnossa) molempien koirien kanssa, Valdo mulla ja Mindi tolla "miehekkeellä". Mindi kävi alussa ja lopussa ihan kunnolla uimassa ja lopussa päätettiin saada Valdo edes vähän sinne. 

Hankalaahan se oli, ite piti eka mennä melkein polvia myöten vielä aika viileään veteen ja sitten houkutella eka ruualla V:tä. Ruoka ei auttanut superahneelle koirallekaan, joten otettiin pieni pakottava veto mukaan. Ja yhtäkkiä sieltä se käppäili hyvin haparoivin ja epävarmoin askelin pikkuhiljaa syvemmälle, kun samalla rohkaisi joka askeleesta. Pienen palkan sai aina askeleen jälkeen ja rentona seisoskelun aikana. 

Lopputuloksena meillä oli yksi polskiva Mindi ja rintakehää myöten vedessä suhteellisen rentona oleva Valdo, jolle se oli huuurrrrjan iso saavutus!

Kuva on vain antamassa näyn siitä, että Valdo todella OLI vedessä :)

Mindistä kuva on kesältä -11, toisen Mirkun kuvaamana

Ensimmäiset kutinat

Mä olen ollut niin tyytyväinen ettei näillä kummallakaan ole mitään allergiaoireita koskaan näkynyt. Dallujen yksi kirouksista, syynä pääasiassa pieni geenipooli.

Noh, nyt sitten iski Valdolle. Vaihdettiin ruoka tutuilta saaduista ruuista (brit ja acana) sams fieldiin kun sekin saatiin kaverilta, kaverin koiran nirsoillessa. Viikon-kaksi V sitä nyt oli syönyt kunnes huomasin tuossa pari päivää sitten että sehän syö vasenta takajalkaa. V nyt syö aina joskus Mindin korviakin, niin käsin vain lopettaa ja katsoin sitä. Jassåå, siellähän oli varpaiden välit ihan punaiset ja ilman karvaa. Ei ollut eka kerta kun söi sitä siis.

Kuvina kaksi varvasväliä mitkä oli syöty

Nyt sitten siihen dermacoolia suihkuteltu ja takaisin tuttuun jahti&vahtiin (extra energiana) siirrytty lihan kera, eilen vai toissapäivänä. Vielä syö tuota, mutta se on myös vielä avonainen että sinänsä se voi kutista nyt vain senkin takia.

Mindi onneksi ei mitään, se on kyllä osoittanut lähes täydellisen teräsvatsaisuutensa jo aikaa sitten. Se saa sitten hotkia nuo sams fieldit kun hyvin näyttää sopivankin :)


Törmäsimpä muuten dalmatiankoira-keskustelussa (en kerro missä niin en voi mitään kunnianloukkaussyytteitä saada :D) näihin ihaniin stereotyyppisiin väittämiin:
a) koiraa ei kannata opettaa istumaan ettei se tarjoa sitä näyttelyssä
b) kasvattaja tämän kertoi, uskon häntä

Oli aivan pakko kakaista että eihän se nyt aivan noin mene, toki jos pelkästään istumisen osaa, niin eihän se suurella todennäköisyydellä muuta tarjoakaan, mutta jos se osaa seisoa JA istua niin kyllä se siiinä seisomisessakin pysyy :)
On niin monia asioita, mihin vain vielä tuntuu törmäävän. Varmaan osa nykyisistä todistetuistakin asioista voi osoittautua joskus höpön löpöksi, mutta näillä mennään nyt!

12,500 katselua, 60 lukijaa

Oi uskolliset seuraajat. Laitoin joskus ammoin muinoin samantyyppisen otsikon muistaakseni luvuilla 3,999 katselua ja 30 seuraajaa. Lukijat ovat tuplaantuneet ja katselut moninkertaistuneet.

Sen kunniaksi väänsin ihan itse omin pikku kätösin, uuden bannerin. (Mainittakoon että kuvat ovat vanhoja, koska en omista kameraa eikä laadukkaita kuvia ollut oikein hurjasti ja olen totaalisen uusavuton mitä kuvankäsittelyyn tulee, joten aikaa vierähti :D)

Kuitenkin yritän pysyä ihan aiheessakin.

Kuva mätsäreiden jälkeen kun autoon mentiin, Valdo mahtui jalkoihin edessä oikein hyvin nukkumaan :)

Valdo on aivan kakkapylly. Kämpän ollessa täynnä M:n juoksuhajuja, Valdo on enemmän tai vähemmän hereillä ollessaan haistelemassa niitä ja vähän tökkäisee nenällään. Joka kerta ulkoa sisälle tullessa, V luulee että M odottaisi oven takana ja vähän näyttää pettyneeltä kun ei olekaan, käy kuitenkin kiertämässä pikkuisen asuntoni varuilta, josko jostain nurkasta ilmestyisi.

Jotenka sen keskittyminen on vähän "lailai, kuuntelen, joo, juustopala, ai, Mindin haju housuissa, ainiin juustoa!"-luokkaa.

Kyllä se sitten kun sille vähän "ärähtää", eli mörähdän sille sen nimen. niin korvat avautuu ja katsekontakti löytyy. 

Mutta menimpä ahnehtimaan kun päätin kentälle lähteä ja ajatuksena vähän takapään käyttöä harjoitella lisää samoin kuin  paikkamakuuta. Pari väärässä paikassa nykäisyä niistä mun housuni hajuista nenään imemisen ja V lopetti halukkuuden tehdä töitä. Oma moka. I know. Juoksuisen nartun hajut ihan vieressä oli vaan liikaa. Sitten ei seuruuta enää tehty kentällä.

Paikkamakuuta kylläkin, kerran jopa niin että kentän läpi käveli meitä tuijottava sakemanni ja V makasi paikallaan välillä mua välillä sakua kattoen. Palkkasin kaks kertaa siinä, kunnes olivat läpi menneet. 

Matkalla kotiin sit Valdo seurasi ihan innoissaan ja palkkailinkin hurjasti siitä. 

Huvin vuoksi kokeilin paria seisomaan jäävää liikettä. Sanon vaan "paikka" ja V töksöttä jää seisomaan paikalleen. Jahas, se ainakin siis onnistuu ilman kummempaa treeniä :D 

                             

Valdo imurin vieressä nukkumassa, havahtui kun kuvaa otin

Valdo myös pelkäsi aiiiiivan kauheasti imuria tänään kun imuroin. Imuroinnin jälkeen laittelin nameja imuriin ihan kiinni, kaikkien osien lähelle. Lähinnä se sen liikkumista pelkäsi, eli laitoin niin että V joutuisi vähän työntämään osia sivuun että saa namin. Ja pienen epäröinnin ja rohkaisun jälkeen se sieltä popsi niitä ihan nätisti.

Pitäis vielä liikutella enemmän ja samalla sit tökkiä namia naamaan. 

Plus laitoin imurin keskelle lattiaa, jonka vieressä se sitten nukkuikin. Siedätyshoitoa parhaimmillaan!

Joustavuutta arkeen

Otsikolla on nyt kaksoismerkitys.

Ensimmäisenä sillä että Mindi tosiaan juoksee ja koirat ei tosiaan samassa paikassa voi olla. Mindi on nyt viikon ollut mun kanssa yksin, kun tänään vaihtui kun Veen hoitaja lähtee vlopuksi pois. Eli Valdo mulle ja M äidille hoitoon "mummolaan".

Keskiviikkona käytiin mätsärissäkin Valdon kanssa (lainasin hoidosta iltapäiväksi!) mutta siitä pidempi selonteko ja kuvia myöhemmin kun kaveri saa kuvat käsiteltyä kamerasta koneelle ja mulle lähetettyä :)

Näin ollen koirat on saaneet vähän pörräillä ympäriinsä, sinne sun tänne juosta ja elää arkea ilman toisiaan. Valdo nyt sai hurmaavan Typy-dalmistytön seurakseen hoitopaikassa ja Mindi on nauttinut kuningattaren laatuajastaan! Se vaatiikin joustoa ja pääkoppaa että tähän kykenee ilman että hermot leviää koiralla (tai ihmisillä) kasaan ;)


Toinen joustoon liittyvä onkin sitten ihan lihaksisto.

Mindi on tosi notkea koira, jos niin voi sanoa. Sen venyttely tuntuu tosi hassulta, koska se ei tunnu koskaan olevan jumissa mistään. Meidän bravuurivenyttely (kyljet, vatsa, reidet sisältäen) onkin aikamoinen akrobaatti-venytys. Lisään selventävän kuvan, joka ei kuitenkaan selvennä mitään, mutta yrityksenä on! :D (oon aivan kauhea piirtämään paintilla, mutten jaksanut piirtää käsin ja ottaa kuvaa ja siirtää yms!)

Näin meillä venytellään Mindin kanssa. Eli M:n pää jalkojen välistä ja nostan sen takajalat ylös minun päätä kohti niin pystysuoraan kuin M vain antaa. Siinä ihan pieni hetki ja M tuntuu oikeasti nauttivan siitä hurjasti, joka kerta häntä heiluu ja laskiessa tulee uudestaan luokse.

Mutta Valdolla tuntuu että on koko takapää vähän jumissa, jostain enemmän, jostain vähemmän. 

Sen etujalat pystyy kyllä venyttelemään hyvin, mutta takajalkoja se ei anna laittaa taaksepäin kunnolla. Eli pitäisi lähteä ihan pienestä niitä venyttämään. 

Kylkialue (reidestä viimeiseen kylkiluuhun asti, eli vyötärö) tuntuisi samoin olevan jumissa, Mindillä se on paljon pehmeämpi, kun taas Valdolla kovempi, kuin se olisi koko ajan jännityksessä.

Valdo kuitenkin hyppii ja ravaa tarpeeksi kovassa vauhdissa. Mindi ei vain peitsaa melkein ikinä ja V heti hidastaessa laskee siihen, aivan harvoin joskus ravaa kävelyvauhdissa.

Katselin myös vanhoja seisotuskuvia. Valdon selkä tekee nykyään selkeästi laskevan "kyömyn" , kuin se vetäisi itseään kasaan (= lihakset vetäisi). 

Voittehan itsekin verrata, 5kk iässä ja nyt 1,5vuoden iässä. 

Eli hierojalle pitänee aikaa varata Valdolle, arjen vinkkejä takapään jumeihin otetaan myös vastaan, kevyen venyttelyn ja ravaamisen lisäksi! :)

Kehityksen konkreettinen näkyminen

Pitkä postaus tulossa!

Käytiin lenkkeilemässä täällä uusia polkuja pitkin, oli mukavan näköistä aluetta, pitää hyvän ilman sattuessa lähteä Mindin kanssa kahdestaan pidemmällekin (sillä juoksut, Valdo hoidossa) ja tutkia lisää reittejä.

Mutta kun tultiin takaisin päin yhtä reittiä tässä menneellä viikolla, löysin selkeästi meidän tulevan treenikentän paikan. Sopivasti häiriötä, mutta kuitenkin pensasta/puuta edessä. Tolppia parikin joihin voi sitten koiran tai toisenkin sitoa jos joskus isommalla porukalla intoutuu siellä käymään.

Ollaan nyt Valdon kanssa keskitytty hurjasti siihen että miten perusasennossa liikutaan, miten se seuraa minun liikkeitä ja mihin suuntaan sen täytyy mennä.

Vaikka oon "pitkän linjan" naksuttelija, niin täytyy sanoa että Valdon kanssa tuota asennon sulavuutta ja peräpään käyttöä harjoiteltiin ihan sillä että liikuin ja omalla kehollani laitoin V:n siirtymään minne halusin ja palkkasin hyvästä käännöksestä/peräpään käytöstä/kontaktista samalla kun kääntyy jne. Se toimi. Veellä on tosi hyvä kontakti kääntyessäkin vasemmalle, mikä on oma kompastuskivi ollut aina Mindin kanssa. Se tekee pienessäkin tilassa terävää ja tarkkaa. Ei se ole malikan-tarkkaa, eikä dallusta mun taidoilla saakaan sellaista vielä, mutta sanotaanko että 1,5vee kömpelöhköksi urosdalluksi se on tosi tarkkaa.

Joten kun kentälle eksyttiin ja tilaa olikin yhtäkkiä 100mx50m sen normaalin 3mx3m sijasta, olihan se pakko kokeilla miten tuo rakki toimisi nykyään ulkona, kun on oikeastaan vain seuruuta lenkin ohessa pidetty yllä.

On se vaan, yksi uskomaton poika. Seuruu oli mukavaa, edistää se meinaa, mutta se ei minua haittaa ollenkaan niin paljon kuin jos se olisi perässä laahattava malli (niinkuin Mindillä on joskus ollut taipumusta). Sen innokkuuden osaan paljon helpommin valjastaa ja käyttää hyödyksi, kuin innostaa koiraa jota ei kiinnostaisi.

Minuutin treeni ulkona, seuruuta, käännöksiä, perusasentoa ja viimeisenä pieni maahan käsky ja luoksetulo. Mistä taas saan sanoa että mikä tuolla pojalla on. En ole opettanut sille kunnolla luoksetuloa eteen, en treenannut kuin ehkä kerran tai kaksi tämän 1,5vuoden aikana. Ja silti kun huusin sille "tänne" se tuli keskelle eteen tiiviiseen katsekontaktiin, nopealla juoksulla ja nopealla jarrutuksella.

Mindi on taas tasaisen varma ja helppo koira.

Monella voi olla ihmetyksenä että kun Valdon kanssa näiden tekstien perusteella tehdään enemmän, kehun sitä enemmän täällä, yleisesti että Mindi olisi jäänyt varjoon. Ei näin ole.

Mindin potentiaalin minä tiedän, sen kanssa on parasta lähteä illalla kahdestaan juoksemaan vetovaljaat päällä, tai ottaa fleksi ja lähteä rennolle kävelylle etsimään uusia reittejä.

M ei ole tokokoira, se osaa seurata plus muita perustokojuttuja, mutta sen paikka ei ole kentällä, sen vietti ei riitä siihen (muistan joskus sanoneeni että Mindillä on korkea vire, mutta niin se ensimmäinen koira sokaisee, nyt kun V on korkeavireinen dallu, M tuntuu flegmaattiselta). 

Mindi on mitä mainion perhekeskeinen ja rakastava koira, voin luottaa siihen että se osaa olla yksin nätisti pitkään, se tottelee lenkillä ja sisällä välillä melkein ajatuksesta jo. Se tykkää temppuilla, mutta enemmän se tykkää vain tietää että siitä pidetään ja sille on paikka täällä. 

En vaadi enempää kuin että meidän arki toimii. M ja V on niin yö ja päivä, ettei niitä edes oikein voi vertailla. Mindi on kuitenkin kehittynyt ja kehittyy varmasti edelleen ihmisten kanssa toimimisessa, miten olla rennosti. V on opettanut sille myös paljon ja varmasti opettaa vieläkin.