Pitkä postaus tulossa!
Käytiin lenkkeilemässä täällä uusia polkuja pitkin, oli mukavan näköistä aluetta, pitää hyvän ilman sattuessa lähteä Mindin kanssa kahdestaan pidemmällekin (sillä juoksut, Valdo hoidossa) ja tutkia lisää reittejä.
Mutta kun tultiin takaisin päin yhtä reittiä tässä menneellä viikolla, löysin selkeästi meidän tulevan treenikentän paikan. Sopivasti häiriötä, mutta kuitenkin pensasta/puuta edessä. Tolppia parikin joihin voi sitten koiran tai toisenkin sitoa jos joskus isommalla porukalla intoutuu siellä käymään.
Ollaan nyt Valdon kanssa keskitytty hurjasti siihen että miten perusasennossa liikutaan, miten se seuraa minun liikkeitä ja mihin suuntaan sen täytyy mennä.
Vaikka oon "pitkän linjan" naksuttelija, niin täytyy sanoa että Valdon kanssa tuota asennon sulavuutta ja peräpään käyttöä harjoiteltiin ihan sillä että liikuin ja omalla kehollani laitoin V:n siirtymään minne halusin ja palkkasin hyvästä käännöksestä/peräpään käytöstä/kontaktista samalla kun kääntyy jne. Se toimi. Veellä on tosi hyvä kontakti kääntyessäkin vasemmalle, mikä on oma kompastuskivi ollut aina Mindin kanssa. Se tekee pienessäkin tilassa terävää ja tarkkaa. Ei se ole malikan-tarkkaa, eikä dallusta mun taidoilla saakaan sellaista vielä, mutta sanotaanko että 1,5vee kömpelöhköksi urosdalluksi se on tosi tarkkaa.
Joten kun kentälle eksyttiin ja tilaa olikin yhtäkkiä 100mx50m sen normaalin 3mx3m sijasta, olihan se pakko kokeilla miten tuo rakki toimisi nykyään ulkona, kun on oikeastaan vain seuruuta lenkin ohessa pidetty yllä.
On se vaan, yksi uskomaton poika. Seuruu oli mukavaa, edistää se meinaa, mutta se ei minua haittaa ollenkaan niin paljon kuin jos se olisi perässä laahattava malli (niinkuin Mindillä on joskus ollut taipumusta). Sen innokkuuden osaan paljon helpommin valjastaa ja käyttää hyödyksi, kuin innostaa koiraa jota ei kiinnostaisi.
Minuutin treeni ulkona, seuruuta, käännöksiä, perusasentoa ja viimeisenä pieni maahan käsky ja luoksetulo. Mistä taas saan sanoa että mikä tuolla pojalla on. En ole opettanut sille kunnolla luoksetuloa eteen, en treenannut kuin ehkä kerran tai kaksi tämän 1,5vuoden aikana. Ja silti kun huusin sille "tänne" se tuli keskelle eteen tiiviiseen katsekontaktiin, nopealla juoksulla ja nopealla jarrutuksella.
Mindi on taas tasaisen varma ja helppo koira.
Monella voi olla ihmetyksenä että kun Valdon kanssa näiden tekstien perusteella tehdään enemmän, kehun sitä enemmän täällä, yleisesti että Mindi olisi jäänyt varjoon. Ei näin ole.
Mindin potentiaalin minä tiedän, sen kanssa on parasta lähteä illalla kahdestaan juoksemaan vetovaljaat päällä, tai ottaa fleksi ja lähteä rennolle kävelylle etsimään uusia reittejä.
M ei ole tokokoira, se osaa seurata plus muita perustokojuttuja, mutta sen paikka ei ole kentällä, sen vietti ei riitä siihen (muistan joskus sanoneeni että Mindillä on korkea vire, mutta niin se ensimmäinen koira sokaisee, nyt kun V on korkeavireinen dallu, M tuntuu flegmaattiselta).
Mindi on mitä mainion perhekeskeinen ja rakastava koira, voin luottaa siihen että se osaa olla yksin nätisti pitkään, se tottelee lenkillä ja sisällä välillä melkein ajatuksesta jo. Se tykkää temppuilla, mutta enemmän se tykkää vain tietää että siitä pidetään ja sille on paikka täällä.
En vaadi enempää kuin että meidän arki toimii. M ja V on niin yö ja päivä, ettei niitä edes oikein voi vertailla. Mindi on kuitenkin kehittynyt ja kehittyy varmasti edelleen ihmisten kanssa toimimisessa, miten olla rennosti. V on opettanut sille myös paljon ja varmasti opettaa vieläkin.