8 vuotta olen harrastanut naksutinkoulutusta. Niinkuin jo kerron kirjoittajan esittelyssä, aloitin naksuttelemaan luettuani Unien Hevonen-kirjan. Kirjassa nuori tyttö löytää sattumalta hevosen jota omistaja käsittelee hyvin epäilyttävin metodein. Hevonen näyttää vauhkolta ja pelokkaalta. Tytöllä ei ole mitään sen suurempaa käsitystä hevosista, ratsastuksesta puhumattakaan, mutta hän silti ottaa tehtäväkseen kuntouttaa hevosen. Monien kuukausien ajan, tämä tekee luottamussuhdetta hevoseen naksutinkoulutuksen avuin. Kauhea itku tottakai pääsee lopussa, kun hevonen myydäänkin lopulta muualle.
Toisessa kirjassa onkin sitten jo kyse koirista. Vaikka aloitinkin naksuttelun luettuani vain ensimmäisen osan. Jatko-osassa Koira Vailla Kotia, tyttö saa käsiinsä hyvin raa'asti käsitellyn koiranpennun joka on äärimmäisen arka ja huonossa kunnossa. Hän pääsee kuntouttamaan koiraa ennenkuin sille löydetään lopullinen koti. Ah, mikä itku pääsi taas kun koirasta piti luopua uuteen kotiin.
--------------------------------------------------------
Nykyään vieläkin kuulee monelta "naksutinkoulutus, mitä se on?" "Palkataanko koira naksuttimen äänellä?" "Ihan höpönpöppöä ja hifistelyä" lauseita, kun kertoo naksutinkoulutuksesta.
Ajattelin siis ihan vain koota peruskattavan kysymys-vastaus-listan tänne, UKK, niin sanoakseni:
-Mihin naksutinkoulutus siis perustuu ja miten se toimii?
Se on Karen Pryorin kehittelemään tekniikka "clickertrainingiin", joka perustuu operanttiin ehdollistamiseen, jota käytettiin alunperin delfiinien kanssa.
Periaate on simppeli: Eläin ehdollistetaan ääneen niin että ääni=palkka (pääasiallisesti parhaana palkkana toimii ruoka). Eläimet ovat siitä yksinkertaisia, että hyvin, hyvin usealle eläimelle toimii operantti ehdollistaminen. (mm. kissoille, koirille, delfiineille, miekkavalaille, linnuille, apinoille, alpakoille jne. Listasin kaikki eläimet joita tiedän opetettaneen naksutinkoulutuksella).
Kun koira on ehdollistunut äänelle, sitä voidaan alkaa kouluttaa tällä. Naksutinkoulutuksen yksi perusideoita on, että koira tarjoaa itse, ilman ohjausta, toimintaa josta ihminen voi naksauttaa ja näin kertoa että se teki juuri naksauksen kohdalla oikein/haluttuun suuntaan.
Esimerkkinä käytän lähes aina samaa yksinkertaista kosketuskeppiä koskettamista:
-Ota koira lähelle (se luultavasti tulee lähelle jo ruuan haistettuaan), ota naksutin ja keppi toiseen käteen, palkka toiseen.
-Älä tee mitään keppiin viittaavia liikkeitä, mutta pidä sitä jotenkin koiran naaman tasolla.
-Kun koira vilkaisee keppiin=> naks=> palkka. Koiralle luultavasti hyvin nopeasti muodostuu ajatus: Kun katson keppiä, saan ruokaa.
-Kun halutaan siirtyä koskemiseen, ei enää katsominen riitä. Koira luultavasti tarjoaa ensin katsomista, koska siitä on ennen saanut palkan. Kun koira liikauttaa päätään, pienestikin, kepin suuntaan=> naks => palkka.
-Lopulta koira jo luultavasti tällä tavalla osaa koskettaa kohta keppiä, eikä se vaadi useimmiten kuin muutamia toistoja.
Tämä on myös ns. sheippausta. Pikkuhiljaa toiminto pieneksi pilkkoen, edetään kokonaista liikettä/toimintaa kohti.
Naksutinkoulutuksen pääperiaate ja toimiminen on aikalailla tässä.
-Miksi naksutinkoulutus olisi muka parempi, kuin rangaistukset tai pakotteet?
Naksutinkoulutuksella on paljon vaikeampi saada aikaan vahinkoa, kuin rangaistuksilla, joiden mukana koirasta voi tulla helposti passiivinen ja omistajaa pelkäävä eläin. (Silti, itse en ole totaalisesti vastaan rangaistuksia, on joitain ehdottomia asioita, mitä ei vain saa tehdä kuten pöydälle hyppiminen, toisen koiran päälle käyminen yms joista seuraa rangaistus [Prkl, niskasta pois, jne koirakohtaisesti aivan]. Pakotteetkin ovat oikeaoppisesti ja koiran mukaan mentäen hyväkin metodi, mutta ne ovat väärinkäytettynä yksi helvetti koiralle).
Ainoat ongelmat, mitä naksutinkoulutus voi aiheuttaa, on että omistaja vahvistaa väärää käytöstä tai että koira lihoo ruuan määrästä.
Naksutinkoulutuksen etuja on mm. a) koira saa itse omalla toiminnallaan ja päättelyllään palkan=> kohottaa itsetuntoa ja koiran motivaatiota työskennellä b) tämä on helppoa ja nopeaa koulutusta c) hyvin eläinystävällinen koulutusmetodi, ja lista voisi jatkua ja jatkua.
Itse pidän kuitenkin pääpointtina nimenomaan a) kohtaa. Se ilo, kun koira saa aina uuden jutun juonen päästä kiinni, mikä näkyy sen silmistä, on jotain niin kaunista ja ihanaa katseltavaa, ettei siitä voi olla pitämättä.
-Voinko aloittaa naksutinkoulutuksen heti kun koira tulee kotiin?
Voit. Mitään estettä sille ei ole ;)
-Mitä jos koira ei tarjoa mitään toimintoja?
Yleinen ongelma niillä koirilla, joita on monien vuosien ajan koulutettu perinteisillä "peppu-työntämällä-maahan ja palkka"-menetelmillä. Koiran ei ole itse annettu ajatella, mistä se voisi saada palkan.
Helpoimmat ratkaisut ovat:
-ylempänä neuvottu kosketuskeppi-harjoitus (koska se on sen verran mielenkiintoinen, että koiraa lähes pakostakin se vähän kiinnostaa)
-"luovu"-käsky, eli nyrkissä olevista makupaloista luopuminen, koska koiraa yleensä kiinnostaa ruoka, ja siitä nenän irrottaminen on toiminta.
-Ja viimeisenä: jos koira ei oikeasti tarjoa mitään toimintoa, tarkkaile silti tarkkaan sitä. Jo hännän heilutus, silmien kääntäminen, korvien kääntäminen, asennon vaihtaminen kaikki ovat toimintoja. Naksuttele niistä. Koira ei aluksi tiedä, mistä naksutellaan, mutta se rupeaa tarjoamaan toimintoja, joista voi sitten alkaa poimia mieleistään ja sheipata sitten vaikka tempuksi ;)
-Voiko naksutinta käyttää muutenkin apuna?
Tottakai voi. Sillä on helppo merkata milloin koira teki juuri silloin oikein. Makupala harvoin ehtii koiran suuhun, juuri oikealla hetkellä.
Plus naksutin on neutraali ääni, joten jos omistajan tunnetilat eivät vaikuta (vaikka koiran kouluttamista kiukkuisena/turhautuneena ei nyt kyllä suositella muutenkaan!), mutta vaikka flunssassa apu on suuri.
Ei siis tarvitse olla naksutinkouluttaja jotta saisi käyttää naksutinta.
-Voiko koiralle naksautella monista asioista yhtäaikaa?
Sanoisin itse yksinkertaisesti että lenkillä: kyllä, kouluttaessa:ei. Eli voi ja ei voi.
Itse lenkillä naksauttelen oikein kulkemisesta, toisista koirista, ihmisten ohittamisesti jne. Enkä erittele, että yhdellä lenkillä vain ihmisistä, toisella koirista.
Mutta jos koulutan sisällä/treeneissä, pidän aina yhden asian opettelun välissä tauon jos aion tehdä seuraavaksi jotain muuta. Puhun "naminyrkeistä"(=sopiva määrä nameja nyrkissä, jotta toistoja on tarpeeksi, mutta jotta namit pysyvät kädessä vaikka niitä sieltä antaisi koiralle :D), yleensä yhden asian opetteluun aina kerralla käytän "kolme naminyrkkiä", sitten tauko, sitten toiseen asiaan sama määrä.
- Kuinka usein palkata, paljonko aikaa vievää, kuinka usein treenata jne?
Vahvistetiheyden (palkkauksen määrän) uutta asiaa opeteltaessa sanotaan aina oltavan mahdollisimman korkea. Koiralla uskotaan olevan 5 sekunnin käytännönmuisti, jotta se enää yhdistäisi esim palkkaa tekemiseen enää, tai toruja johonkin pahan tekoon.
Sanoisin että aivan koiran mukaan. Jotkut kestävät enemmän toistoja (="naminyrkkejä"), jotkut vähemmän. Joiltakin loppuu into heti, jotkut voisivat vain jatkaa.
Treenata kannattaa, taas, koiran mukaan. Jotkut tarvitsevat välipäiviä enemmän, jotkut vähemmän.
-Voinko naksauttaa monta kertaa jos palkka onkin suurempi?
Et. Tai voit, mutta naksuttimen äänen kerta-tehto heikkenee ja koira ei enää oleta naksauksen olevankaan oikeasta palkka, vaan siitä tulee vain satunnaisesti palkka. Jolloin naksuttimen äänen teho vähenee.
---------------------------------------------------------------------------
Suosittelen myös aloittajille kirjoja:
Eiköhän tuossa ollut pääpiirteittäin, sitten kohta lisäilen tähän muokkaamalla taas, kun unohtui se, ja se :)
Hep! täälä kanit ja rotat ovat tuttuja naksutinkoulutuksen oppilaita! :)
VastaaPoista